Eduskunnassa käydään parhaillaan keskustelua Suomen liittymisestä Pohjois-Atlantin liittoon, eli Natoon. Käynnissä oleva keskustelu kuuluu parlamentarismiin ja on siksi tärkeää. Halusin kuitenkin pitää oman täysistuntopuheenvuoroni tiiviinä. Mitä pidempään salissa puhutaan, sitä pidemmälle varsinainen päätös siirtyy. Pitkän puheen sijasta ajattelin siksi avata omia näkemyksiäni laajemmin täällä blogin puolella. Tuntuu tärkeältä, että tämän päivän ajatukset tulee kirjattua muistiin. 

Luonnollisestikin kannatan Nato-jäsenyyttä nyt, kuten olen kannattanut koko poliittisen urani ajan. Kyseessä on myös puolueeni kokoomuksen pitkäaikainen tavoite. Päätös tehdään turvallisuuden maksimoimiseksi: suomalaisten ja meille tärkeiden länsimaisten arvojen, demokratian ja tasa-arvon, turvaamiseksi nyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa. 

Tällä päätöksellä vahvistamme samalla asemaamme ja yhteistyötämme läntisessä arvoyhteisössä ja muiden pohjoismaiden kanssa. Meidän on syytä kaikissa pöydissä tehdä kaikkemme tasa-arvon ja demokratiakehityksen puolesta. Juuri tasa-arvo ja demokratia ovat tehokkaimmat keinot rakentaa vakautta ja kestävää rauhaa. Ne tekevät sivistysvaltion ja mahdollistavat hyvinvoinnin. 

Natoon ollaan tietysti liittymässä ennen kaikkea turvallisuuden vuoksi. Sillä on kuitenkin myös muita positiivisia vaikutuksia. NATO-jäsenyydellä torjutaan niin sanottua maariskiä ja edistetään maailmalle mielikuvaa Suomesta maana, johon kannattaa tulla ja investoida. 

Merkityksellistä ei ole vain historiallisen äänestyksen lopputulos, vaan myös se, miten päätös on syntynyt. Suomi ja suomalaiset voivat olla ylpeitä nyt nähdystä parlamentaarisesta prosessista. Prosessi on edennyt eduskuntavetoisesti ja sen sinetöi kansanedustajien äänestys, jossa todella vahva enemmistö tulee äänestämään JAA. Paljon on tapahtunut nopeassa ajassa, mutta kehityskaari on osoittanut, miten vahva demokratiamme voikaan olla. Keskustelut ovat olleet rakentavia. Eduskunnan roolia on korostettu. Vuotoja luottamuksellisista tiedoista on ollut vain vähän. Onnistunut demokraattinen prosessi näin tärkeässä paikassa ilahduttaa, sillä viime vuosina olen toisinaan ollut hyvinkin huolestunut demokratiakehityksen suunnasta. 

Myös päättäjien tänään käyttämä kieli kuvaa demokratian tilaa. Sanoilla on merkitystä. 

Lapsena kasvoin YYA-ajan Suomessa, jossa asioista ei uskallettu puhua niiden oikeilla nimillä. Koska näin oli, oli Suomen demokratia tällöin vajavainen. Pelko ohjasi pitkään julkista sanaa ja päätöksentekoa.

Mutta pian lapseni saavat kasvaa itsenäisessä, demokraattisessa NATO-ajan Suomessa. Viimein Venäjästä puhutaan suoraan. Venäjän aiheuttama tuho ja venäläisten toteuttamat sotarikokset ovat puhdasta pahuutta. 

Suomettumisen aika on vihdoin ohi. Suomi on vapaa. 

Eduskunnan hakupäätöksen jälkeen käynnistyy ratifiointikierros ja jäsenyysneuvottelut. Molemmista odotetaan sujuvia, sillä Suomi on toivottu jäsen ja vahvistus Natoon. Olemme hyvin valmistautuneet ja päätöksentekoa on huolella, tyylikkäästi ennakkoon pohjustettu. 

Kiitos ja arvostus siis osaavalle Suomen valtiojohdolle siitä, millä tavalla Suomea ollaan nyt viemässä NATOn jäseneksi. Nyt jokainen meistä voi omalta osaltaan, omia kontaktejaan hyödyntäen tehdä työtä ratifioinnin varmistamiseksi kaikissa jäsenmaissa. 

Juuri tällä hetkellä ajatuksemme ovat ymmärrettävästi kansallisessa turvallisuudessa ja tässä tärkeässä päätöksessä. Samaan aikaan Venäjän hyökkäyssota on käynnissä Ukrainassa. Kiitos siis tänäänkin ukrainalaisille siitä, miten urheasti ja millaisin uhrauksin he maataan tälläkin hetkellä puolustavat. Samalla he puolustavat eurooppalaisuutta, meitä kaikkia.