Valikko 

Blogi

Suomen ulkopolitiikka kaipaa strategista johtamista

Julkaistu 9.6.2021

Uusin ulko- ja turvallisuuspoliittinen (UTP) selonteko on julkaistu. Selonteossa arvioidaan Suomen toimintaympäristöä ja esitetään Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeiset tavoitteet ja painopisteet, joita toteuttamalla valtioneuvosto vahvistaa Suomen turvallisuutta ja hyvinvointia. Hallitusohjelman mukaisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon toimintaympäristön analyysi ohjaa myös puolustusselonteon valmistelua.

Olemme erityisesti koronakriisin myötä huomanneet, miten keskeistä varautuminen ja tulevaisuuden suunnittelu on. Samalla on käynyt kiistattoman selväksi, että vastuuseen, johtajuuteen ja eri hallinnonalojen koordinaatioon liittyvien seikkojen tulisi olla täysin selkeitä mahdollisen kriisin aikana. Kun yhteiskunnan turvallisuus on uhattuna, meillä ei ole varaa alkaa arpoa, minkä ministeriön virkamiehen alle mikäkin viestintä kuuluu.

Selonteossa olisikin ollut toivottavaa ottaa kantaa kriisiajan johtajuusjärjestelmään. Koronakriisi ei ole ensimmäinen eikä myöskään viimeinen poikkeustila, jonka tulemme Suomessa kohtaamaan. Kriisin aikana tapahtuneista virheistä ja esiinnousseista epäkohdista on tärkeää ottaa oppia ja kehittää tapoja vastata nopeammin, koordinoidummin ja joustavammin erilaisiin häiriö- ja uhkatilanteisiin. Näiden näkökulmien puuttuminen selonteosta tuotiin esille myös ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä.

Puhuin viime viikolla siitä, että erityisesti ulkopolitiikassa olisi erittäin pohjata päätöksiä faktoille, pyrkiä ennakoitavuuteen ja tiedolla johtamiseen. Me päättäjät emme ole Suomessa onnistuneet hyödyntämään kaikilta osin sitä laadukasta tutkimustietoa, joita esimerkiksi Ulkopoliittinen instituutti meille tuottaa. Myös UTP-selonteolta olisin kaivannut vahvempaa visiota tulevaisuuden suuntalinjoista.

On hyvä, että monilta osin selonteko jatkaa linjoilla, jotka ovat olleet Suomen ulkopolitiikan suuntaviivoja jo pitkään. Ulkopolitiikan on oltava ennakoitavaa ja pitkäjänteistä. On kuitenkin valitettavaa, että esimerkiksi NATOn osalta tyydytään edelleen vain kuvailemaan nykytilaa. Viimeistään nyt muuttuneen toimintaympäristömme myötä tulisi löytyä valmiutta jo vahvempaan linjaukseen. Samalla meidän tulisi ehdottomasti vahvistaa Suomen roolia osana länttä, eikä ainakaan häivyttää asemaamme.

Tässä epävakaassa ajassa kaipaamme ennen kaikkea vahvaa yhteistyötä ja kumppanuutta. Harvoja ilmastoon, kehitykseen tai turvallisuuteen liittyviä asioita on mahdollista ratkaista yksin. Siksi olisikin ollut erittäin tärkeää, että hallitus olisi selonteossa selväsanaisesti ilmaissut Suomen halun toimia samanmielisten länsimaiden kanssa yhteistyössä. Nykytilanteen kuvailu ei riitä, vaan tarvitaan linjausta, joka kantaa myös nykyhetken yli tulevaisuuteen.

Viimeisten vuosien aikana myös Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ympäristössä on voimistunut tasa-arvokehityksen vastainen anti-gender -liikehdintää, joka vastustaa muun muassa lisääntymis- ja seksuaalioikeuksia. Tältäkin osin Suomen on tärkeää seurata kehitystä ja pyrkiä luomaan ja hyödyntämään verkostoja saman arvopohjan jakavien maiden kanssa. Tasa-arvokehityksen tukeminen on paitsi yhteistyötä, myös strategista otetta vaativa tavoite. Vaikka hallitus on kiinnittänyt huomiota ulkopolitiikan johdonmukaisuuteen tasa-arvoasioissa, erillisen tasa-arvostrategian luominen olisi konkreettisena toimena mahdollistanut Suomen tavoitteiden ja teemojen kirkastamisen. Myös tasa-arvotavoitteiden saavuttaminen vaatii strategista ja kaukonäköistä otetta sekä kumppanuuksia samanmielisten kanssa.

Tulevaisuusnäkökulmaa tarvitaan myös teknologian muutoksen myötä. Meidän pitää onnistua paitsi kansallisella tasolla vastaamaan nopeasti etenevään kehitykseen, myös kansainvälisesti istua niissä pöydissä, joissa hallintamekanismeja luodaan. Vaikuttamisyritykset, tietomurrot ja erilaiset järjestelmien estohyökkäykset niin EU-tasolla kuin suoraan Suomeenkin ovat jokapäiväinen ongelma, joka ei tule poistumaan lähitulevaisuudessa.

Mikäli haluamme onnistua vastaamaan muuttuviin ja entistä monimutkaisempiin ongelmiin, tarvitsemme tietoa, näkemystä ja yhteistyötä. Meidän tulee olla aktiivisia yhteistyökumppaneita niin EU:ssa kuin laajemminkin – vahvana arvojemme puolustajana ja vahvana osana länttä.