Kuluneen kauden aikana valmisteltu eläinsuojelulaki ei lopulta ehtinyt eduskunnan suuren salin päätettäväksi, kun pääministeri Juha Sipilä erotutti oman hallituksensa vain hieman ennen hallituskauden päättymistä. Eläinsuojelulain uudistusta on odotettu jo pitkään ja lain uusimiselle on päivänselvä tarve. Valmistelun lähtökohdaksi lakiesityksessä oli nostettu hienosti muun muassa saatavilla oleva tieteellinen tieto sekä eläinten hyvinvointi ja hyvä kohtelu. Tavoitteena oli tehdä maailman paras eläinlaki.
Valitettavasti tästä tavoitteesta jäätiin matkan varrella. Siksi en ole suuresti harmissani siitä, että juuri tuota lakiesitystä ei ehditty suureen saliin saakka tuoda. Uusi eläinsuojelulaki toki tarvitaan ja siksi asia on jälleen tapetilla vaalien jälkeen. Vaihtoehtoina seuraavalla hallituksella on jatkaa työtä tehdyn lakiesityksen pohjalta tai vaihtoehtoisesti avata lakiluonnos uudestaan arvioitavaksi.
Sipilän hallituksen tekemän lakiesityksen lähtiessä lausuntokierrokselle toivoin lopulliseen esitykseen kunnianhimon tason nostoa. Hallituksen esityksen lausuntokierros oli poikkeuksellisen laaja ja palautetta annettiin erittäin runsaasti. Sen myötä lakiesitys muotoutui paremmaksi. Se sisälsi useita selkeitä parannuksia monilta osin täysin vanhentuneeseen nykylainsäädäntöön. Silti kunnianhimon taso olisi minusta tullut olla korkeammalla. Lain hyviä tarkoituksia himmensivät lukuisat poikkeukset sekä erittäin pitkät siirtymäajat.
Haasteellisimmat kysymykset liittyivät tuotantoeläinten hyvinvointiin. Suomalaisen eläintuotannon toimintaedellytysten turvaaminen ja eläinten hyvinvoinnin edistäminen vaikuttivat olevan vaikeita tavoitteita sovitettavaksi samaan lakiin. Tämä jäi näkymään esityksessä varsin pitkinä siirtymäaikoina ja lukuisina poikkeuksina eläinten hyvinvointia edistäviin kirjauksiin. Henki oli, että tuottajia pyritään kannustamaan uudistuksiin vapaaehtoispohjalta varsinaisten kieltojen sijasta.
Esityksessä olisi mm. kielletty tiineytyshäkit, mutta tietyin poikkeuksin ja todella pitkällä, 15 vuoden siirtymäajalla. Porsitushäkkejä ei esitetty kiellettäväksi, vaan sikaloiden siirtymistä vapaaporsitukseen olisi tuettu vapaaehtoisin toimin, esimerkiksi investointitukien kautta. Myöskään parsinavettoja ei olisi lakiesityksessä kielletty, sen sijaan jatkossa lypsylehmät ja hiehot olisi päästetty nykyistä enemmän jaloittelemaan ja laiduntamaan. Jaloitteluvaatimusten pidentäminen 60 päivästä 90 päivään vuodessa olisi toteutettu asetusmuutoksella. Hevosten ja muiden nautojen kuin lypsylehmien ja –hiehojen pito kytkettynä olisi kielletty 5 vuoden siirtymäajalla.
Lain uudistamiseksi on tehty paljon hyvää taustatyötä ja se on tärkeä hyödyntää, joten alusta ei lainvalmistelua tarvitse aloittaa. Mielestäni on tärkeä turvata esimerkiksi eläinten oikeus juomaveden saantiin, kivunlievityksen edellyttäminen kivuliaiden toimenpiteiden yhteydessä, eläinten jalostuksen nykyistä tiukempi ja tarkempi sääntely, valvonnasta vastaavan viranhaltijan ammattipätevyys sekä koirien pakollinen rekisteröinti ja tunnistusmerkinnät.
Uskon, että tulevalla kaudella tullaan joka tapauksessa käymään aikaisempaa laajapohjaisempaa keskustelua tuotantoeläintalouden tulevaisuudesta. Myös alan yrittäjien tekemien investointien ja toiminnan ennakoitavuuden kannalta olisi tärkeää linjata visio siitä, mihin suuntaan alan toivotaan kehittyvän. Suomalaisesta laadukkaasta ja eettisestä ruokatuotannosta on kaikki mahdollisuudet tehdä kilpailuvaltti.
Turkistarhaus tulisi mielestäni Suomessa riittävällä siirtymäajalla kieltää, kuten monessa Euroopan maassa on jo tehty. Koska kyseessä on paikallisesti merkittävä elinkeino, on tärkeää ja vastuullista huolehtia siitä, että turkistarhaajat saavat tarvittavan tuen uuteen elinkeinoon siirtyessään.
