Sinilevä muistuttaa rehevöitymisestä virtaamalla rannoille ja aiheuttamalla siten uimakieltoja kauniina kesäpäivinä. Sinilevä on muistutus meille jokaiselle Itämeren huonosta tilasta. Samalla sinilevä kertoo myös toisen viestin – nimittäin viestin piittaamattomuudesta.
Työtä Itämeren suojelemiseksi on tehty toki jo pitkään ja onnistumisiakin on saatu, mutta lisää toimia tarvitaan. Rehevöitymistä aiheuttavat ravinteet ovat valuneet vesistöihin vuosikymmeniä, joten myös toipuminen kestää pitkään. Herkän meren puolia tulee pitää ikuisesti – ja myös ympäri vuoden, eikä vain näin kesäisin sinilevälauttojen ilmestyessä.
Tiedämme ravinteiden kulkeutuvan vesistöihin pitkiäkin matkoja aina sisämaasta asti, joten pelkkien rannikkokuntien ratkaisut eivät riitä. Jätevesien puhdistuksen tehostuttua merkittävimmät ravinnepäästöjen vähennysmahdollisuudet ovat maataloudessa. Tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, joilla maatalouden vesistöille aiheuttamaa ravinnekuormitusta kyetään vähentämään kestävällä tavalla, myös viljelijäyrittäjien näkökulma huomioiden.
Rinteen hallitusohjelma sisältää hyviä kirjauksia liittyen ongelman vähentämiseen. Esimerkiksi peltojen kipsikäsittely ja kalkitus maatalouden ravinnepäästöjen vähentämiseksi saatiin käyntiin edellisen hallituksen päätöksellä.
Tällaiset toimet ovat tärkeitä ja kannatettavia, mutta kuitenkin lopulta vain hetkellistä laastarointia. Tosiasiassa tarvitsemme järjestelmätason muutoksia torjuaksemme pysyvämmin Itämereen kohdistuvaa ulkoista ravinnekuormaa. Itämeremme ansaitsee sinivihreän ravinneohjelman, jolla parannetaan maatalouden omavararaisuutta ja samalla vesistöjen puhtautta. Kiertotalous-ajattelumallin mukainen ravinteiden kierrättäminen olisi kestävä ja taloudellisesti kannattava tapa estää ravinteiden valuminen Itämereen. Kokonaisuutena kiertotalous tarkoittaa täysin uudenlaista liiketoimintaekosysteemiä. Onnistuessaan saamme Itämeren alueelle uutta liiketoimintaa, uusia työpaikkoja, uusia tuotteita, hyvinvointia, parempia satoja, terveitä vesistöjä ja ennen kaikkea, elävän Itämeren.
Isoja mahdollisuuksia olisi esimerkiksi lannan käsittelyssä. Tällä hetkellä yli tarpeiden syntyvää lantaa levitetään pelloille, ja peltoja taas saatetaan raivata ihan tätä tarkoitusta varten. Pelloilta ravinteet valuvat herkästi vesistöihin. Olemme kokoomuksessa esittäneet toimia, joilla maatilojen ylijäämälanta ohjattaisiinkin biokaasun ja kiertoravinteiden tuotantoon. Ylijäämälannalle voitaisiin asettaa prosessointivelvoite, jolla edistettäisiin lannan päätymistä tilan lähipeltojen sijaan hyötykäyttöön. Tarvittavaa pohjatyötä on jo tehty, kun edellinen hallitus ryhtyi selvittämään keinoja orgaanisten lannoitevalmisteiden käytön edistämiseen.
Tällaisilla toimilla olisi useita positiivisia vaikutuksia: Rehevöitymistä aiheuttavat ravinnevalumat vähenisivät. Hiilinieluhyötyjä saataisiin siitä, ettei lannan levittämistä varten tarvitsisi enää raivata uusia peltoja. Lannasta tuotettu biokaasu puolestaan korvaa fossiilisia polttoaineita, mikä vähentää ilmastopäästöjä. Maatalouden omavaraisuushyöty kasvaisi, kun käyttöön saataisiin tuontituotteiden sijasta kotimaisia kiertotalousravinteita. Parhaimmillaan uudistuksista pääsisivät hyötymään kaikki osapuolet.
Toimiva kiertotalousmarkkina orgaanisille lannoitteille olisi merkittävä uudistus, josta hyötyisi niin Itämeri kuin maatalous. Naapurimaamme Ruotsi, Norja ja Tanska tukevat jo lannan hyödyntämistä biokaasutuotannossa. Suomella olisi nyt oiva tilaisuus lunastaa paikkamme ravinteiden kierrätyksen mallimaana, kun toimimme parhaillaan Itämeren suojelukomission (HELCOM) puheenjohtajamaana.
Heikon kannattavuuden kanssa kamppaileva maatalous tarvitsee tietenkin muutokseen apua. Esimerkiksi suuret biokaasulaitokset ovat massiivisia investointeja, joiden lopputuotteiden markkinat ovat vasta kehittymässä. Hiljattain valmistuneessa Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen selvityksessä todetaan, että biokaasun tuotantoa tukisi parhaiten tariffi, joka kohdentuu lannasta tuotetulle biokaasulle. Esimerkiksi Ruotsissa on käytössä syöttötariffi, jonka turvin investoiminen biokaasun ja kiertoravinteiden tuotantolaitoksiin on kannattavaa.
Myös muilta osin Itämeren paremman ekologisen tilan edistämisessä nimenomaan maatalouden tukijärjestelmiin tehtävät rakenteelliset uudistukset ovat aivan keskiössä.
Itämeren suojelu on koko Suomen asia, jota on edistettävä ympäri vuoden. Lähestyvät syyssateet eivät saa huuhtoa vellovaa sinileväongelmaa pois uuden hallituksen mielestä. Tavoitteet ovat hyviä, mutta todellisuudessa varatut määrärahat eivät tule riittämään tarvittaviin muutoksiin. Tulevillakin sukupolvilla on oikeus nauttia puhtaista luonnonvesistä.
