Maatiloilla syntyvän lannan hyödyntämätön arvo on kymmeniä miljoonia euroja vuodessa. Lantaa syntyy Suomessa kuusi kertaa enemmän kuin jätevesilietettä ja kolme kertaa enemmän kuin biojätteitä. Suomen peltojen tarvitsema fosfori voitaisiin saada kokonaan kotimaisesta lannasta. EU:n tasolla tuontifosforin korvaamisen on arvioitu luovan suoraan noin 70 000 työpaikkaa.
Vuonna 2013 maatalouden aiheuttama vesistöjen fosforikuormitus oli 1 800 tonnia eli 60 prosenttia Suomen kokonaiskuormituksesta. Suurin hyöty tulisikin siitä, että ravinnepäästöt vähenisivät lannan prosessointia ja levitystä optimoimalla. Tutkimuksen mukaan suomalaiset olisivat valmiita maksamaan puhtaasta Itämerestä noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Siitä syntyisi 40 prosenttia Sitran syyskuussa esittämästä ravinnetalouden parantamisen noin 500 miljoonan euron potentiaalista.
Suomessa on olemassa jo toimivia esimerkkejä kiertotalouden edelläkävijyydestä. Varsinais-Suomessa toimiva Biovakka tuottaa lannoitukseen käytettäviä kierrätysravinteita, mullan raaka-aineita ja biokaasua muun muassa elintarviketeollisuuden lietteistä, vähittäiskaupan ja yhdyskuntien biojätteestä sekä eläintilojen lannasta. Yrityksellä on tällä hetkellä kaksi biokaasulaitosta, ja suunnitelmissa on kokonaisen verkoston luominen.
Biovakan kanssa toimivat tilat ovat kiitelleet yhteistyötä. Sopivan typpikoostumuksen ansiosta vihermassan määrä on suurempi jo varhaisessa kasvuvaiheessa, yhteyttäminen toimii tehokkaammin ja parantaa ravinteiden talteenottoa sekä itse satoa. Kierrätetyn rejektin käyttäminen on vähentänyt rikkakasvien määrää ilman torjunta-aineiden käyttöä. Viljelijöiden mukaan Biovakan tuotteita on helppo käsitellä ja energiaa kuluu vähemmän. Toimintahäiriöitä ja laitteistojen tukkeutumisia tulee vähemmän kuin raakalietettä käytettäessä.
Juha Sipilän hallituksen ohjelman mukaan ravinteiden talteenottoa lisätään erityisesti vesistöjen kannalta herkillä alueilla siten, että vähintään 50 prosenttia lannasta ja yhdyskuntajätevesilietteestä saadaan kehittyneen prosessoinnin piiriin vuoteen 2025 mennessä. Hallitus panostaa kiertotalouteen noin 40 miljoonaa euroa. Tästä voi syntyä läpimurtoja. Yksistään ne eivät kuitenkaan riitä Biovakan tapaisten palveluiden valtavirtaistumiseen.
Ratkaisevaa olisi sisällyttää kiertotalous maatilojen normaaleihin tukiin. Hallitus satsaa maatilatalouden kehittämisrahastoon 90 miljoonaa euroa. Kun tähän välineeseen ohjataan 30 prosenttia koko biotalouden ja puhtaiden ratkaisujen kärkihankepotista, panosta pitäisi samalla hyödyntää kiertotalouden edistämiseen. Esimerkiksi korkeammalla tukiprosentilla voitaisiin suosia sellaisia investointeja, jotka samalla lisäävät ravinteiden kiertoa tai korvaavat tuontiöljyä biopolttoaineella.
Suurin potentiaali piilee maatilan vuosittaisessa toiminnassa. Maan laadun parantamisella ja ravinnekierron optimoinnilla on kokeiluissa säästetty jopa puolet lannoitekuluista. Maatilan suhde lähimpiin vesistöihin on yksilöllinen. Parhaaseen tulokseen päästään, jos maanviljelijää itse valitsee ympäristötoimet. Maatalouden ympäristökorvauksissa voisi testata mallia, jossa alueen viljelijöille maksettaisiin hukkaan valuvien ravinteiden vähenemisestä eikä Brysselissä lukituista yksittäisistä teoista.
Viime kädessä kiertoravinteista ei tule valtavirtaa niin kauan kuin mineraalilannoitteet ovat halvempia. Lannoitemarkkinat eivät huomioi Itämeren arvoa. Siksi yhteiskunnan on luotava porkkana. Yksi vaihtoehto on korottaa tuontilannoitteiden veroa. Siihen voidaan yhdistää tuki kierrätysravinteiden käytölle. Tuissa pitää kuitenkin varoa vääristämästä erilaisten lannan käyttötapojen kehittymistä. Selkeintä on ohjata verolla tunnistettua haittaa ja antaa markkinoiden valita uudet ratkaisut.
Ravinnekiertoa voitaisiin parantaa myös yhdyskuntien jätevesissä, joihin päätyy iso osa elintarvikeketjun ravinteista. Nykyinen jätevesien käsittely haihduttaa typen pois, vaikka siitä on Suomessa puutetta. Lietteiden tehokkaaseen prosessointiin ja käyttöön on jo ratkaisuja, mutta tahtoa tarvitaan lisää.
Lanta, jätevedet ja ravinnepula ovat kasvavia kysymyksiä kaikkialla maailmassa. Kun synnytämme koeteltuja edelläkävijäratkaisuja Suomeen, avaamme samalla ovia miljardien vientimarkkinoille. Hallituksen kokeilurahoitusta tarvitaan uuden teknologian riskien takia. Ratkaisut lentävät kuitenkin vain, jos ne tulevat käyttäjille edullisemmiksi kuin vanhat.
Kai Mykkänen, Espoo
Saara-Sofia Siren, Turku
kirjoittajat ovat kokoomuksen kansanedustajia ja ympäristövaliokunnan jäseniä
(Julkaistu yliönä Maaseudun Tulevaisuudessa 23.11.15)