Valikko 

Blogi

Nuoret kaipaavat roolimalleja myös politiikassa

Julkaistu 6.1.2020

Viimeisissä kaksissa eduskuntavaaleissa on puhuttu nuorten naisten esiinmarssistä, mitä ne ovat olleetkin. Nykyisessä eduskunnassa on enemmän naisia kuin koskaan aikaisemmin ja erityisesti nuorten naisten määrä kansanedustajina on kasvanut, painottuen eri puolueisiin.

Sanna Marinin nousu joulukuussa Suomen pääministeriksi sai paljon positiivista huomiota myös ulkomailla ja kuvat naisviisikosta johtamassa maatamme levisivät laajalle. Tämä näkyvyys on varmasti hyödyttänyt Suomea monella tavalla. Hetken ajan Marin oli jopa maailman nuorin pääministeri, kunnes viime viikolla Itävallassa nimettiin uudestaan pääministeriksi Sebastian Kurz, joka näin otti takaisin paikkansa nuorimpana istuvana pääministerinä.

Nuorten poliitikkojen nousu kärkipaikoille kertoo muutoksen tarpeesta ja uuden sukupolven halusta määritellä politiikan päiväjärjestystä vastaamaan paremmin omaa maailmankuvaansa. Nuoret kuitenkin äänestävät vähemmän verrattuna koko väestön äänestysasteeseen. Kevään 2019 eduskuntavaaleissa 18–34-vuotiaiden äänestysprosentti oli selkeästi pienempi kuin vanhemmissa ikäryhmissä: 20–24-vuotiaiden äänestysprosentti oli 54,8, kun taas 65–74-vuotiaiden äänestysprosentti oli 82,0. Nuorisobarometrin mukaan nuoret kyllä kokevat vaaleissa äänestämisen ja ehdolle asettumisen tehokkaimmiksi keinoiksi vaikuttaa, ja ovat politiikasta aikaisempaa kiinnostuneempia, – mutta kiinnostus ei kanavoidu vastaavasti vaaleissa äänestämiseen. Myös ehdokasasettelu vaikuttaa. Kevään 2019 eduskuntavaalien ehdokkaista vain 10,5 % oli alle 30-vuotiaita, vaikka äänioikeutetuista alle 30-vuotiaita oli 17,4 %.

Tuoreimman nuorisobarometrin mukaan erityisesti alle 20-vuotiaiden mukanaolo poliittisessa toiminnassa on yleistynyt. Mielenkiintoista on se, että poliittisessa toiminnassa mukana oleminen on yleistynyt viidessä vuodessa enemmän kuin osallistuminen konkreettisiin vaikuttamisaktiviteetteihin. Tämä tarkoittanee, että muutos liittyy siihen, minkälainen toiminta mielletään ”poliittiseksi”.

Vaikuttaa siltä, että nuoret kokevat yhä useamman osallistumisen tavan politiikan alueeseen kuuluvaksi. Erityisesti erilaiset ilmasto- ja ympäristöliikkeet ovat nostaneet merkittävästi suosiotaan nuorten parissa. Niiden kautta halutaan päästä vaikuttamaan suoraan perinteisen edustuksellisen demokratian sijaan. Samalla ajatellaan yhä useammin, että vaikuttaa voidaan yksilön valintojen kautta, esimerkiksi ostoskäyttäytymisellä.

Etenkin juuri nuorten laajentaessa käsitystä poliittisesta osallistumisesta on tärkeää tunnistaa muutoksen vaikutukset demokraattiselle järjestelmällemme. Edustuksellisessa demokratiassa äänestäminen sekä toiminta poliittisissa puolueissa ovat yhteiskunnallisen vaikuttamisen perusta. Uudenlainen tilanne haastaa Suomessa etenkin perinteisiä puolueita.

On huolestuttavaa, että ympäri Eurooppaa kuullaan myös demokratian vastaisia äänenpainoja. Brittiläisen Democracy Indexin tilastot vuosilta 2006 ja 2016 osoittavat, että Euroopassakin demokratia on heikentynyt yli 30 maassa, Suomi mukaan luettuna. Eräänä pääsyynä populismin nousuun ja sitä kautta demokratian rapautumiseen on perinteisen puoluepolitiikan kriisi. Puoluepolitiikka tarkoittaa jo nimenä moniarvoisuutta. Yksikään puolue ei edusta koko kansaa, vaan ainoastaan omaa äänestäjäkuntaansa.

Itä-Euroopan uudemmissa demokratioissa, kuten Unkarissa ja Puolassa, populismi kumpuaa arvatenkin ennen muuta pettymyksestä: länsimainen moniarvoinen edustuksellinen demokratia ei tuonutkaan sitä nopeaa onnea, jota kommunismin romahduksen jälkeen toivottiin. Ranskassa taas, samoin kuin Yhdysvalloissa ja monessa muussa maassa, väsyminen puolueisiin liittyy osittain taloudellisen globalisaation aiheuttamaan voimattomuuden tunteeseen. Edustuksellinen demokratia kytkeytyy vahvasti kansallisvaltioon, ja kun kansallisvaltion päättäjät näyttävät globalisaation edessä voimattomilta, tilalle haetaan jotakin muuta.

Demokratian voidaan sanoa olevan kriisissä useammassa Euroopan maassa. Erityisesti Unkarin ja Puolan tilanne on ollut huolestuttava jo useamman vuoden ajan. Poliittisten voimien valtaannousu on tapahtunut lähinnä populistisia lupauksia viljelemällä. Samalla naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia on rajoitettu, Puolassa esimerkiksi naisten oikeus aborttiin on haluttu kieltää lainsäädännössä. Vastaavanlaisia äänenpainoja löytyy muualtakin Euroopasta.

Oli kyse sitten nuorten tavasta etsiä uusia, puoluepolitiikan ulkopuolisia, tapoja tuoda äänensä esille tai populismin yksinkertaistavasta tavasta tarjota helppoja lääkkeitä vaikeisiin ongelmiin, vastaamme tulee tarve poliittisten puolueiden uudistamisesta.

Puolueiden tarkoitus edustuksellisessa demokratiassa on tarjota kansalaisille mahdollisuus osallistua valtiolliseen ja kunnalliseen toimintaan ehdokasasettelun kautta. Puolueet tarjoavat äänestäjäkunnalle ohjelma-, toiminta- ja henkilövaihtoehtoja, joista kansalaiset voivat valita haluamansa. Koko edustuksellinen demokratiamme nojaa siis viime kädessä puolueisiin.

Niinpä perinteisellä puoluekentällä juuri Marinin ja Kurzin kaltaiset esimerkit ovat tervetulleita, jotta erityisesti nuoret saavat samaistuttavia roolimalleja ja kokevat äänensä tulevan kuulluksi poliittisessa päätöksenteossa, edustuksellisen demokratian keinoin.

Uusien sukupolvien luottamusta demokraattiseen päätöksentekoon tulee vahvistaa estääksemme Suomen poliittisen järjestelmän rapautumisen. Kansalaisaloite on ollut hyvä keino antaa kansalaisille suora mahdollisuus tuoda nopeallakin aikataululla asioita eduskunnan päätettäväksi. Ehdotin viime kauden lopulla osallistamisen lisäämistä edelleen tuomalla mahdollisuus kansalaisraatien hyödyntämiseen osaksi kansalaisaloitteiden käsittelyä.  

Meidän tulee luoda lisää matalan kynnyksen vaikutusmahdollisuuksia. Esimerkiksi nuorten suunnittelemassa `Uuden politiikan julistuksessa´ ideoidaan nuorille suunnattuja politiikkafestareita, joiden avulla päätöksenteko ja päättäjät tuotaisiin lähemmäs nuoria. Mielenkiintoinen avaus voisi hyvinkin toimia foorumina yhteiselle ajatusten vaihdolle.