Valikko 

Blogi

Normienpurkutalkoot käyntiin!

Julkaistu 25.6.2015

Keskiviikkona eduskunnan täysistunnossa kuultiin pääministerin ilmoitus normien purkamisesta. Keskustelu salissa oli runsasta ja kansanedustajat olivat ilahduttavan yksimielisiä siitä, että normitalkoita todella tarvitaan. Valitettavasti en itse ehtinyt tällä kertaa saada puheenvuoroa puhemies Lohelalta, joten aiheen pohdintaa vähän laajemmin täällä blogin puolella.

 

Normien purkaminen ja järkevöittäminen on Kokoomukselle erittäin tärkeä ja läheinen aihe, keskustelua normitalkoista heräteltiinkin jo viime vaalikaudella. Olen vuosikausia pohjannut päätöksentekoni kestävään kehitykseen: kaikessa päätöksenteossa tulisi pyrkiä taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristövastuun tasapainoon.

Ohessa muutamia ajatuksiani normitalkoista nämä näkökulmat huomioiden.

 

Taloudellisesta näkökulmasta keskeistä on, että kasvua ja työpaikkojen luomista hankaloittavaa byrokratiaa, turhia normeja ja kohtuutonta säätelyä saadaan purettua. Tarvitsemme maalaisjärkeä ja sujuvampia prosesseja. On hyvä myös huomioida, että sääntelyn kustannukset kohdistuvat erikokoisiin yrityksiin suhteessa eri tavalla. Suurilla yrityksillä sääntelykustannukset vievät noin prosentin verran tuotetusta arvonlisästä, kun pienillä yrityksillä osuus on keskimäärin 15 prosenttia.  Tiukka ja yksityiskohtainen sääntely suosii suuria yrityksiä, koska niiden on taloudellisesti mahdollista palkata hallinnollisia ja oikeudellisia asiantuntijoita. Pienissä yrityksissä asiat joudutaan hoitamaan oman toimen ohessa, viime kädessä usein yrittäjän oman aikaresurssin varassa. Ei voi olla tarkoituksenmukaista, että yrittäjä käyttää suuren osan työajastaan paperinpyörittämiseen!

Tiedämme, että uusia työpaikkoja syntyy tällä hetkellä lähinnä vain pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Noin 90% suomalaisista yrityksistä on 1-9 henkeä työllistäviä mikroyrityksiä. Työllisyyden ja kasvun näkökulmasta pienten yritysten, mikroyritysten ja itsensä työllistäjien tukeminen on siis enemmän kuin ajankohtaista ja perusteltua. Tarvitaan työtä ja tekeviä käsiä, ei epävarmuutta, alituiseen kiristyvää lainsäädäntöä ja pelkoa niiden ahdasmielisestä tulkinnasta.  Meidän tulee kriittisesti tutkia olemassa olevia säädöksiä ja määräyksiä ja poistaa niiden kautta syntyneitä esteitä investoinneilta ja uuden työn luomiselta. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi lupavaatimusten keventämistä, erilaisten maksujen ja muiden velvoitteiden vähentämistä tai sääntelyn piiriin joutumisen laukaisevien raja-arvojen väljentämistä.

 

Ympäristönäkökulmasta sääntely ja normisto puolestaan ovat tietyissä yhteyksissä välttämättömyyksiä. Lainsäädännön tarkoituksena on turvata heikomman oikeus. Ihmisen ja luonnon suhteessa on selvää, kumpi on heikompi. Onneksi hallitusohjelmassa on selkeä kirjaus siitä, että luonnonsuojelun taso turvataan. Uskon, että voimme vähentää ympäristökuormitusta kasvun ja menestyksen mahdollisuuksista tinkimättä.

Kasvua ja työpaikkoja ei voida luoda ympäristön kustannuksella. Se ei yksinkertaisesti ole kestävää. Asiat eivät myöskään ole vastakkaisia, sillä vastuullisella päätöksenteolla luodaan myös kasvumahdollisuuksia. Uskon, että vastuullisesta ja avoimesta yritystoiminnasta on myös liiketaloudellista hyötyä. Järkevä sääntely tukee tätä.

 

Sosiaalisesta näkökulmasta katsottuna erityisen hienoa on vapaaehtoistyön korostaminen hallitusohjemassa.

Suomessa on noin 80 000 toimivaa yhdistystä, joissa lähes kaikissa tehdään palkatonta työtä yhdistyksen ja sen edustamien asioiden hyväksi. Järjestömaailma on kuitenkin isojen muutosten ja haasteiden edessä. Sitoutuneiden talkoolaisten määrä vähenee samaan aikaan kun kolmannen sektorin toiminnalle on jatkuvasti enemmän kysyntää, esimerkiksi hyvinvointisektorilla. Uusia tekijöitä ei saada houkuteltua mukaan perinteisillä toimintatavoilla.

Vapaaehtoistoiminnan elinvoimaisuuden säilyttämiseksi tulevaisuudessa tarvitaankin mm. ennakkoluulottomuutta, vanhojen toimintakaavojen murtamista, rajoja rikkovaa yhteistyötä, ajassa eläviä vapaaehtoistoiminnan muotoja ja tilaa ja mahdollisuuksia uusille ideoille. Olenkin iloinen siitä, että arvokkaan vapaaehtoistyön merkitys tunnustetaan aikaisempaa paremmin ja hallitusohjelmasta löytyy tähän liittyen useita positiivisia kirjauksia. Hallituskauden tavoitteena on järjestötyön ja vapaaehtoistoiminnan helpottaminen normeja purkamalla. Tätä edistäviksi keinoiksi, ja hallitusohjelman kärkihankkeiksi, todetaan turhan sääntelyn purku, hallinnollisen taakan keventäminen ja lupaprosessien sujuvoittaminen. Työ on itse asiassa jo aloitettukin valtiovarainministeriössä silloisen ministeri Risikon johdolla.