Tänään perjantaina 25.11. on kansainvälinen päivä naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Tein muutama viikko sitten perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulalle kirjallisen kysymyksen lähisuhdeväkivallan torjunnasta ja väkivallan uhrien riittävistä palveluista.
Joka kolmas suomalainen nainen on joutunut entisen tai nykyisen kumppaninsa pahoinpitelemäksi. Lähisuhdeväkivallasta arviolta 70 prosenttia kohdistuu naisiin ja noin 15 prosenttia miehiin sekä loput alaikäisiin lapsiin. Elokuussa 2015 voimaan tullut Istanbulin sopimus eli Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi velvoittaa myös Suomea korjaamaan puutteet naisiin kohdistuvan väkivallan uhreille suunnattavissa palveluissa.
Olen erityisen huolestunut turvakotipaikkojen puutteellisesta määrästä. Tällä hetkellä turvakotipaikkoja on Suomessa vain 118 kun niitä Istanbulin sopimuksen kriteerien mukaan tulisi olla yli 500. Esimerkiksi Helsingissä jouduttiin vuonna 2015 käännyttämään 528 hakijaa ja Vantaalla 237 hakijaa, sillä turvakotipaikat olivat täynnä. Ministeri esittää vastauksessaan, että kysymys olisi alueellisesta turvakotipaikkojen riittämättömyydestä, ja että hakijoita on ohjattu toisiin turvakoteihin. Mielestäni asiaa tulisi selvittää vielä perusteellisemmin. Ovatko kaikki apua hakeneet saaneet sitä ja onko toisen, mahdollisesti eri paikkakunnalla sijaitsevan turvakotipaikan vastaanottaminen hakijalle edes mahdollista?
THL on arvioinut, että riittävän turvakotiverkoston ylläpitämiseksi tarvittaisiin vuosittain noin 40 miljoonaa euroa. Vuoden 2017 budjettiesityksen mukaan turvakotien ylläpitoon varattaan 13,55 miljoonaa euroa. Määrärahassa on 2 miljoonaa euroa nousua edelliseen vuoteen 2016 verrattuna, ja rahoituksen kasvattamisesta 2 miljoonalla eurolla vuosina 2017-2019 on alustavasti sovittu. Tämä tarkoittaa kuitenkin edelleen sitä, että arvioidusta palveluntarpeesta jäädään merkittävästi.
Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisy on tärkeää inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi, mutta se on myös tapa puuttua väkivallan mukanaan tuomiin kustannuksiin. Euroopan tasa-arvoinstituutin arvion mukaan naisiin kohdistuva väkivalta aiheuttaa Suomelle vuosittain noin kahden miljardin euron kustannukset.
Turvakotiverkoston ollessa toistaiseksi puutteellisesti resursoitu on mielestäni ehdottoman tärkeää kiinnittää erityistä huomiota kaikkiin niihin keinoihin, joilla naisiin kohdistuvaa väkivallan uhreja voidaan auttaa. Kirjalliseen kysymykseen saamani vastauksen mukaan tällaisia toimia ovat mm. uhrien maksuttoman auttavan puhelimen perustaminen, jonka toiminta käynnistyy joulukuussa 2016, sekä Naistenklinikalle keskitettävä seksuaalirikoksen uhrien matalan kynnyksen tukikeskus.
Istanbulin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi on tehtävä kattava toimenpidesuunnitelma ja sovittava työn koordinoinnista. Selkeä työnjako ja hyvä koordinaatio eri toimijoiden kesken mahdollistavat toiminnan tehokkuuden. Toimintaperiaatteiden luomisesta, toiminnan yhteensovittamisesta, sekä tehtävän työn seurannasta ja arvioinnista vastaisi sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen perustettava pysyvä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunta. Toimikunta myös laatii Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelman.
Myös Sote-uudistuksen yhteydessä tulisi huolehtia, että perheiden palvelut on järjestetty myös näiltä osin hyvin. Ministerin kertoo antamassaan vastauksessa, että väkivallan vastainen ehkäisytyö on sisällytetty Sote-rakenteisiin. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma on yksi hallituksen kärkihankkeista ja se pitää sisällään maakunnallisten matalan kynnyksen sosiaali- ja terveyspalveluiden tuomisen yhdeksi verkostoksi ja lapsipereheiden palveluiden kehittämisen perheen ympärille. Tässä yhteydessä huomioidaan myös lähisuhde- ja perheväkivallan uhrien palvelut.
Lopuksi haluan kiinnittää huomiota siihen, että tärkein tehtävä työ naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi on asenteiden tasolla tapahtuvaa. Meidän tulee kiinnittää huomiota sukupuoleen liittyvien stereotypioiden vähentämiseen ja panostaa tässä erityisesti varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tapahtuvaan opetukseen ja ilmapiiriin. Esimerkiksi Australiassa otetaan vuoden alusta käyttöön ”Respectful relationship” –opetusohjelma, jonka tavoitteena on vähentää perheväkivaltaa pyrkimällä muuttamaan vallitsevia sukupuolistereotypioita.
Koulutus on ehdottomasti mielestäni avain tasa-arvoisemman ja suvaitsevamman tulevaisuuden saavuttamiseksi. Toinen kohtaamani hyvä avaus tasa-arvon edistämiseksi koulutuksen keinoin on WOW (Women of the World) Finlandin toteuttamasta tasa-arvoa edistävästä hankkeesta, joka toteutetaan osana Suomi 100-juhlavuotta. Yhtenä osana WOW:n hanketta jaetaan kaikille Suomen 9.-luokkalaisille palkitun nigerialaisen kirjailijan Chimamanda Ngozi Adichien ”We should all be feminists” niminen teos. Olemme perustamassani Eduskunnan Feministiryhmässä tehneet päätöksen, että olemme mukana tukemassa hanketta.
Väkivallan uhrien auttaminen ja palveluiden riittävä resursointi on erittäin tärkeää! Siitä pitääkin keskustella, avoimesti ja kovaan ääneen. Mielestäni meillä pitää olla tämän lisäksi enemmän keskustelua ja hyviä aloitteita myös siitä, miten naisiin kohdistuva väkivalta lopetetaan kokonaan. Miksi sitä esiintyy ja miten muutamme kulttuuria, jossa sitä toistaiseksi esiintyy? Huolestuttavan paljon.
Tänään pukeudun oranssiin väriin osoittaakseni tukea naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.