Valikko 

Blogi

Metsähallituslaki ei ole niin paha, kuin mitä julkinen keskustelu antaa ymmärtää

Julkaistu 16.3.2016

Eduskunnan täysistunnossa on tänään ensimmäisessä käsittelyssä paljon huomiota herättänyt metsähallituslaki. Metsähallitusuudistukset ovat aina olleet suuren mielenkiinnon kohteena Suomessa, niin nytkin ja aivan ymmärrettävästi – koskeehan uudistus kaikille suomalaisille tärkeitä luontoalueita.

Johtamisjärjestelmä, perustuslainmukaisuus, kahden ministeriön ohjaus, kilpailuneutraalius ja eri maankäyttömuotojen yhteensovittaminen yhdessä organisaatiossa ovat monimutkaisia ja vaikeita asioita. Uudistuksen tavoitteena on, että valtion maat ja vedet tuottavat nyt ja tulevaisuudessa suomalaisille mahdollisimman paljon hyvinvointia.

Heti ensimmäiseksi on syytä tehdä selväksi, että Suomen ainutlaatuista luontoa ei uudistuksen myötä yhtiöitetä. Uudistuksen jälkeenkin valtion maat ja vedet ovat edelleen Metsähallitus-liikelaitoksen hallinnassa, eli suoraan valtion omistuksessa. Yhtiöstä ei voida myydä yhtään osaketta valtion ulkopuolisille tahoille ilman eduskunnan hyväksyntää ja lain muuttamista. Aiheutuneen yleisen huolen vuoksi ehdotin ympäristövaliokunnassa asian kirjaamista myös suoraan lakiin, mutta oli kirjausta tai ei, tilanne säilyy samana. Ainutlaatuisten, korvaamattomien maiden ja vesien omistus pysyy jatkossakin tiukasti valtiolla, uusi yhtiö vastaa ainoastaan käytännön toimista.

Metsähallituksen tehtävänä on hoitaa, käyttää ja suojella valtion maa- ja vesiomaisuutta kestävästi. Kestävyyden keskeisiä elementtejä ovat kestävän kehityksen mukaisesti ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Tätäkin toivomuksestani korostettiin ympäristövaliokunnan lausunnossa. Kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi Metsähallituksen toiminnot on suunniteltava ja sovitettava yhteen siten, että näihin kestävyyden vaatimuksiin voidaan vastata.

Eniten kysymysmerkkejä lakiesityksessä on herättänyt niin sanottu ”kolmas tase”. Kyseessä on kieltämättä varsin luova ratkaisu, jonka tarpeellisuus on ihan aiheesta aiheuttanut keskustelua. Uudistuksen jälkeen kokonaisuudessa siis olisi kolme tasetta: yksi niin sanottu tuottotase (jolla tuottovaatimus), toinen niin sanottu luontotase (ei tuottovaatimusta) ja kolmas jotakin tältä väliltä. Kolmanteen taseeseen siirtyy sellaisia alueita, joita voidaan hyödyntää sekä talouden, että luonnon ja virkistyskäytön näkökulmasta. Kolmas tase ei ole ongelmaton ratkaisu ja se kieltämättä monimutkaistaa järjestelmää, mutta toisaalta ratkaisu on parempi kuin alkuperäinen ehdotus näidenkin tase-erien siirtämisestä tuottotaseeseen. Keskeistä on, että kolmannella taseella ei ole asetettuja tuottovaatimuksia eikä sieltä voi siirtää alueita tuottotaseen puolelle ilman eduskunnan päätöstä (jota kyllä vastustettaisiin).

Yhtenä yksityiskohtana kokonaisuudessa on kovasti herättänyt huomiota niinsanottujen saamelaispykälien kohtalo. Mielestäni pykälät olisi hyvinkin voinut lakiin kirjata, mutta lopullisessa versiossa niitä ei nyt kuitenkaan mukana ole. Vaikka saamelaispykäliä ei esityksessä ole, ei lakiesityksen voi suoraan sanoa heikentävän saamelaisten asemaa. Metsähallituksen hallinnassa olevat kansallispuistot, erämaa-alueet ja muut luonnonsuojelualueet tulevat säilymään suojelukäytössä ja ympäristöministeriön ohjauksessa. Saamelaisasioihin liittyvistä kysymyksistä on syksyllä tulossa laaja selvitys, jonka yhteydessä saamelaisten asemaa ja oikeuksia toivottavasti tarkastellaan kokonaisuudessaan.

No miksi yhtiöittäminen tehdään juuri nyt ja kauhealla kiireellä? Keskeisin syy taustalla on EU:n hankintadirektiivi, joka tulee voimaan huhtikuussa. Direktiivin voimaantulon jälkeen valtio ei voi enää myöntää yksinoikeutta metsätalouden harjoittamiseen omalle yhtiölleen.

Entäs jos Metsähallitusta ei nyt yhtiöitettäisi? Vaihtoehtoina olisi valtion metsätalouden lopettaminen, metsätalousmaiden siirtäminen perustettavan osakeyhtiön omistukseen Ruotsin mallin mukaisesti tai Kanadan mallin mukaisesti Metsähallitus luopuisi nykymuotoisesta omaan lukuun harjoitetusta metsätaloudesta ja ryhtyisi kilpailuttamaan alueellisia käyttöoikeussopimuksia. Nämä mallit voidaan kaikki nähdä eduskuntakäsittelyssä nyt olevaa lakiesitystä heikompina, vaikkei hallituksen esitys täydellinen minustakaan ole.