Vapaa-aikapalvelut ovat aina olleet vaikuttamistyöni keskiössä. Liikunnan ja kulttuurin uskollisena ystävänä olen pitänyt ennaltaehkäisevien palvelujen puolta niin seura- ja järjestötyössä, kunnallisessa päätöksenteossa kuin nyt eduskunnassa asti. Ennaltaehkäisyyn ja ihmisten hyvinvointiin kannattaa satsata.
Lähes puoluekannasta riippumatta kulttuuri nähdään tavoittelemisen arvoisena asiana, merkittävänä voimavarana, joka on taattava kansalaisille iästä, vaurauden asteesta tai asuinpaikasta riippumatta. Ainakin juhlapuheiden perusteella yhteisenä tavoitteena on luoda suomalaisille hyvinvointia tukeva elinympäristö. Siksi oli huomionarvoista, että puolueiden vaaliohjelmissa kulttuuri- ja liikuntalinjaukset jäivät hyvin vähälle huomiolle. Paneudun tähän myöhemmin tarkemmin erillisellä kirjoituksella.
Uudessa hallitusohjelmassa sekä kulttuuri että liikunta ovat mukana lyhyinä, mutta positiivisina kirjauksina. Liikuntaa lisätään kouluihin tunti päivässä –ajatuksella, käytännössä Liikkuva koulu –hanketta laajentamalla. Kulttuuri on nostettu kärkihankkeeksi asti, eikä kulttuurilaitoksiin kohdistu leikkauksia. Myös taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta parannetaan tuomalla kulttuuri lähemmäs suomalaisia. Toivon tämän merkitsevän myös vapaan kentän toimintaedellytysten turvaamista.
Iloitsen kirjauksesta, jonka mukaan kulttuurin hyvinvointimahdollisuudet tunnistetaan aiempaa paremmin. Matalan kynnyksen palvelut tulee tuoda lähemmäs ihmisten jokapäiväistä elämää ja arkea. Kulttuuri on sivistyksen ja toimivan, hyvinvoivan yhteiskunnan mittari. Valtio tukee kulttuuria vuosittain verrattain pienesti, vain alle prosentilla kokonaisbudjetista. Euroina tämä tarkoittaa noin puolta miljardia.
On tärkeää, että kulttuurin ja liikunnan merkitys hyvinvoinnille ymmärretään. Olennaisinta on nyt olla säästämättä tavalla, joka heikentää toimintaedellytyksiä – pelkästään toimintatapoja muuttamalla voidaan saada jo tarvittavia säästöjä aikaan. Kulttuurista ja liikunnasta säästäminen kohdistuu ihmisten hyvinvointiin ja kaventaa oikeutta ja mahdollisuutta hyvään arkeen unohtamatta sen työllistämisvaikutuksia. Mahdolliset haittavaikutukset vääristä säästökohteista ilmenevät vasta viiveellä ja välittyneinä ja tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Täytyy myös muistaa, että vaikkapa urheiluseurojen ja taideyhdistysten tekemällä työllä on suuri merkitys monelta kantilta, esimerkiksi maahanmuuttajien kotouttamisen näkökulmasta. Harrastus, jossa ollaan samalla viivalla valtaväestöön kuuluvien nuorten kanssa, kotouttaa useimmiten tehokkaasti.
Kun kaikesta kuitenkin täytyy nipistää, pidetään liikunnan ja kulttuurin osalta painopiste lapsissa ja nuorissa. Edistetään lasten ja nuorten luovuutta, harrastuneisuutta ja osallisuutta liikuntaan, taiteeseen, kulttuuriin ja kulttuuriperimään – nämä ovat tärkeitä lapsen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Luova itsensä ilmaisu vahvistaa itsetuntoa, luo sosiaalisia suhteita, kehittää ongelmanratkaisukykyä ja antaa taitoja ja valmiuksia, joilla on suuri merkitys myöhemmin työelämässä ja oman elämän hallinnassa.