Sanotaan, että käsitys elämän rajallisuudesta tekee elämästä elämisen arvoista. Kuolema on osa elämää ja osa ihmisyyttä. Kuolema koskettaa meitä kaikkia, se on meille jokaiselle yhteistä. Silti emme siitä mielellään puhu.
Kuolema on meille tuntematon ja usein yllättäväkin. Kuoleman pelko liittyy sen vääjäämättömyyteen ja siihen, että emme voi tietää koska ja miten elämämme päättyy. Liittyykö siihen kipua ja kärsimystä? Kuinka pitkään kärsimys jatkuu? Jokainen meistä toivoisi hyvän kuoleman niin itselleen kuin läheisilleen.
Kannatan aloitetta eutanasiasta, sillä mielestäni kysymys on juuri tästä; mahdollisuudesta hyvään kuolemaan. Kenenkään ei pidä joutua kärsimään sietämättömästi tai kitumaan. Olen tyytyväinen siitä, että lakialoite eutanasiasta nostaa nyt tämän tärkeän asian keskusteluun. Millainen on ihmisarvoa kunnioittava kuolema ja millaista on kuolevan hyvä hoito? Nämä kysymykset kuuluvat yhteiskunnallisen keskustelun piiriin, sillä ne ovat osa elämää.
On hyvä muistaa, että aloitteen hyväksyessään eduskunta päättää velvoittaa valtioneuvoston aloittamaan lainvalmistelutyön eutanasiaa koskevan lainsäädännön valmistelemiseksi. Eutanasialle asetettavat kriteerit tulee ehdottomasti valmistella huolellisesti ja niiden on oltava yksityiskohtaiset. Nyt on kuitenkin aika keskustella itse eutanasian tarpeesta.
Lääketieteen kehittyminen on mahdollistanut monenlaisten sairauksien hoidon yhä paremmin, ja siten ihmiset esimerkiksi elävät paljon aikaisempaa pidempään. Myös yhteiskuntamme arvot muuttuvat ajassa ja uusissa olosuhteissa.
Eutanasia ja saattohoito eivät myöskään ole vastakkaisia asioita. Laadukasta ja saavutettavaa saattohoitoa tulee joka tapauksessa kehittää. Mielestäni on tärkeää käydä perusteellinen keskustelu eutanasian tarpeesta.