Viime kaudella käynnistettiin eläinsuojelulain uudistus. Tavoitteena oli maailman paras laki eläinten hyvinvoinnista. Laki ei lopulta ehtinyt eduskunnan käsittelyyn. Nyt nykyinen hallitus on yrittänyt osaltaan. Valitettavasti lausuntokierrokselle lähtenyt lakiesitys on jälleen pettymys.

Nykyinen eläinsuojelulaki on vuodelta 1996. Lain sisältö on auttamatta vanhentunut. Suhtautumisemme eläimiin on muuttunut ja nykyään tunnistetaan laajasti, että eläimillä on itseisarvo. Tiedämme paljon aikaisempaa enemmän eläinten tuntemasta kivusta ja tarpeesta elää lajityypillistä elämää. Erityisesti tuotantoeläinten tilanne kaipaisi päivitystä, mutta samalla juuri näiden eläinten tilanne tuntuu olevan hankalimmin edistettävissä. Kun vastakkain ovat eläintuotannon kannattavuusahdinko ja eläinten oikeudet, on lopputuloksena jälleen haalea kompromissi. 

Viime kaudella varsinkin vihreät ja vasemmistopuolueet pitivät esillä eläinsuojelulain puutteita. Parsinavetat ja porsitushäkit haluttiin useamman nykyisen hallituspuolueen toimesta kieltää siirtymäajoilla vielä keväällä 2019. Nyt samat puolueet ovat antamassa siunauksensa aivan toisenlaiselle kannalle hyväksyessään valmisteilla olevan eläinsuojelulain. Hallituksen esitysluonnoksessa sallittaisiin ennen lain voimaan tuloa rakennettujen parsinavettojen ja porsitushäkkien käyttö loppuun saakka. Aikaisemmin esimerkiksi vihreät ovat voimakassanaisesti vaatineet eläinten vapautta ja liikkumista rajoittavien tuotantotapojen kieltoa ja puhuneet tälläkin kaudella parsinavettojen kiellon osalta kahdeksan vuoden siirtymäajasta. Myös SDP on linjannut eläinten liikkumisen estävien rakenteiden kieltämisestä siirtymäajalla vuonna 2019. Hallituksen lakiluonnokseen ei kuitenkaan ole saatu sisällytettyä edes sadan vuoden siirtymäaikaa.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että eläinsuojelulaki saattaa olla vanhentunut jo tullessaan eduskuntakäsittelyyn. EU:n komissio kaavailee jopa häkkikasvatuskieltoa, joka koskisi maataloudessa käytettävien eläinten kasvatusta, kuten kanoja, sikoja, kaneja ja vasikoita. Samaan aikaan Suomen lakiluonnoksessa ei viitata häkkikieltoon, eikä lakiluonnos ota kantaa EU:ssa etenevään aloitteiseen. 

Selkeä epäkohta koskee myös turkistarhausta. Viime vuosina yhä useammassa maassa ollaan luopumassa turkistarhauksesta, mutta Suomen hallituksen hallitusohjelmassa turkistarhausta ei mainita sanallakaan. Turkisalan tulevaisuuden näkymät ovat epävarmat, joten edes niiden selvittäminen olisi myös tuottajien etu. Yrittäjille tulee antaa mahdollisuus varautua mahdollisiin muutoksiin hyvissä ajoin. Asiasta jättämäni toimenpidealoite ei kuitenkaan ole edennyt.

Olisi suotavaa, että lakimme pohjaisivat parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon ja tutkimukseen. Tiedämme koko ajan enemmän eläinten lajityypillisestä käytöksestä ja tarpeista. Tuon tutkitun tiedon tulisi olla myös hallituksen lainvalmistelun pohjana.