Monipuolinen ja kehittyvä taide- ja kulttuurielämä ovat oleellinen osa sivistynyttä yhteiskuntaa. Kulttuurin avulla voidaan ilmaista ja kommentoida yhteiskunnallisia ilmiöitä, herättää ajatuksia, puhutella ja esittää kritiikkiä.
Monimuotoisella kulttuuritarjonnalla on itseisarvonsa ohella monia positiivisia vaikutuksia. Kulttuuriharrastuksilla on tutkitusti myönteisiä hyvinvointivaikutuksia sekä merkittävää kunta- ja aluetaloudellista arvoa, esimerkiksi matkailun ja identiteetin rakentumisen kannalta.
Kulttuuripolitiikkaa pitää siis osata ajatella laajasti ja ymmärtää sen monien kansalaisiin ulottuvien positiivisten vaikutusten kautta. Taiteella ja kulttuurilla on kokoaan (esim. valtion ja kuntien budjeteissa) moninkertaisesti suurempimerkitys. Toimintamahdollisuudet erilaisille taidemuodoille tulee turvata. Juuri taiteen moninaisuuden merkityksen ymmärtäminen erottaa sivistyspuolueen populismista.
Kulttuuripalveluissa on isoja kasvumahdollisuuksia ja kulttuuri on yhä useammin tekijänsä elinkeino. Valtavasta kasvupotentiaalista huolimatta kulttuurin parissa työskentelevien, esimerkiksi taitelijoiden, asema on ristiriidassa kulttuurin kansantaloudellisten hyötyjen kanssa. Erilaiset yrittäjyyden muodot lisääntyvät jatkuvasti ja monen tulot koostuvat pienistä puroista. Kulttuurialalla tulojen ajoittumista voi myös olla vaikea ennakoida. Taiteilijat ja muut luovat talouden toimijat tulisikin ottaa omaksi kohderyhmäkseen, kun sosiaaliturvan, elinkeinopolitiikan ja verotuksen kokonaisuutta kehitetään.
Seuraavan hallituksen tulee viedä tällä kaudella aloitettu museoiden, orkestereiden ja teattereiden valtionosuusrajoituksen uudistaminen maaliin. Rahoitusjärjestelmää tulee laajentaa käsittämään erilaisia taidemuotoja sekä kehittää siten, että se kannustaa panostamaan laatuun.
Myös Taiteen edistämiskeskuksen toimintaa ja etenkin sen vertaisarviointijärjestelmää on uudistettava.
Tulevaisuudessa kaikkiaan vapaan kentän toimintamahdollisuuksia pitää vahvistaa ja siirtyä liian pirstaloituneesta tukijärjestelmästä isompiin kokonaisuuksiin.
Jokaisella tulisi olla mahdollisuus kulttuurikokemuksiin, niin tekijänä, kokijana kuin harrastajana. Monimuotoisuus on kulttuurin ja taiteen vahvuus ja samalla kulttuuripolitiikan kautta on isot mahdollisuudet edistää osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Siksi on tärkeää varmistaa, että kulttuurin parissa toimiminen on esteetöntä ja kaikkien saavutettavissa.
Kulttuurin ja taiteen rahoituksen tulee olla läpinäkyvää. Sitä on myös perusteltua lisätä, sillä kulttuurisatsaukset ovat investointeja hyvinvointiin. Mielestäni tulisi pyrkiä nostamaan kulttuurin rahoituksen osuutta prosenttiin valtion talousarviosta alan toimijoiden esittämän tavoitteen mukaisesti.
Saara-Sofia
