Turun Sanomien ”Viikon analyysin” 1.10. mukaan nykykoulu on kaikella tapaa viallinen. Ennen oli kunnollista – ja tuo hyvä aika oli kirjoittajan mukaan 40–50 vuotta sitten. Kirjoituksessa tulevat arvostelluksi niin naiset opettajina kuin nuoriso ”huonotapaisina nulikoina”. Koulussa mielistellään, arviointi on vinoutunutta ja opettajia lahjotaan, kirjoittaja kärjistää.

Silti koulutuksen kehittäminen on kirjoittajan mielestä ”ehjän korjaamista”.

On yllättävää lukea tällaista koulumaailman mollausta yhdeltä maan päälehdistä. Huomiota olisi voinut kiinnittää vaikka siihen, että suomalainen peruskoulu tuottaa erinomaisia oppimistuloksia, ja peruskoulumme on tutkimusten valossa maailman tasa-arvoisin.

Samalla meillä on koulumaailmassa aitoja, suuria huolenaiheita. Osaamispohjassamme on huolestuttavia murenemia. Ne ovat hiipien tulleita kehityskulkuja useiden vuosien ajalta. Näitä ongelmia ei kuitenkaan korjata muistelemalla, miten hyvin asiat olivat vuosikymmeniä sitten.

Oppimistulokset kääntyivät laskuun jo 10 vuotta sitten. Osaaminen on heikentynyt niin lukutaidossa kuin luonnontieteissä ja matematiikassa. Erityisen huolestuttavia ovat sukupuolten välillä ilmenevät erot oppimistuloksissa.

Lähes viidesosa parikymppisistä ei ole koulussa eikä töissä. Ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen on niin yleistä, että alle kolmekymppisten ikäluokasta 17 % on pelkän peruskoulun varassa – viisikymppisillä luku on 14 %.

Jatko-opintojen ulkopuolelle jää yhä useampi uusi ylioppilas. Osuus on jatkuvasti kasvanut niin, että jo seitsemän kymmenestä valkolakin saaneesta ei jatka opintojaan seuraavana syksynä.

Suomalaisten korkeakoulutusaste on taantunut keskitason alapuolelle Slovenian ja Kreikan väliin. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on meitä koulutetumpi väestö – myös Yhdysvalloissa.

Mikään yhteiskuntamme rakenne ei ole niin täydellinen, etteikö aika ja muuttuva maailma sen toimivuuteen vaikuttaisi. Meillä on suuri haaste tarjota jokaiselle lapselle ja nuorelle eväät seurata aikaansa ja löytää polkunsa.

Tarvittavaa muutosta ei tehdä laastareilla vaan reformeilla. Ongelmien korjaamiseksi tehdään parhaillaan valtavasti työtä opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen johdolla. Koulutusjärjestelmää uudistetaan joka askeleella varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin.

Ensinnäkin oppimistulokset on käännettävä nousuun. Koulutus- ja osaamistasoa on nostettava. Lääkkeitä ovat varhaiskasvatuksen laadun ja saavutettavuuden edistäminen, Uusi peruskoulu -ohjelma ja opettajankoulutuksen uudistus. Lukiouudistus on käynnistymässä ja korkeakouluvisiota laaditaan parhaillaan.

Toiseksi, koulutuksen tasa-arvoa on vaalittava ja syrjäytymistä ehkäistävä. Katseet on käännettävä erityisesti varhaisiin vuosiin. Koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäävien nuorten osuutta vähennetään monen ministeriön yhteistyössä.  Ammatillisen koulutuksen reformi ehkäisee keskeyttämistä ja antaa mahdollisuuden yksilölliseen, joustavaan oppimiseen.

Kolmanneksi on korostettava avointa ja avarakatseista Suomea. Kansainvälisyyttä lisätään kaikessa koulutuksessa ja tutkimuksessa. Kielten oppimista varhaistetaan hallituksen kärkihankkeella. Kiusaamista, vihapuhetta ja rasismia torjutaan määrätietoisesti.

Nämä toimet eivät ole ”ehjän korjaamista”, vaan välttämätön uudistusliike suomalaisen sivistyksen puolesta.

 

 

Tämä vastine on julkaistu myös Turun Sanomissa 7.10.