Koronakriisi on aiheuttanut ympäri maailmaa muutoksia ihmisten arkeen ja sillä on luonnollisesti ollut suuria vaikutuksia myös poliittiseen päätöksentekoon.
Koronavirus on esimerkki siitä, miten nopeasti globaalissa maailmassa niin hyvät kuin huonotkin asiat leviävät maailman laidalta toiselle. Globaalit haasteet edellyttäisivät myös globaaleja ratkaisuja. Koronaviruksen aiheuttamiin ongelmiin vastaaminen vaatii monenkeskistä kansainvälistä yhteistyötä. Valitettavasti kaikki eivät kuitenkaan halua olla mukana etsimässä yhteisiä ratkaisuja.
Trump Yhdysvalloissa, Johnson Britanniassa ja Orban Unkarissa ovat nousseet valtaan pitkälti onnistumalla vastaamaan siihen pettymykseen, jonka globalisaatiokehitys on aiheuttanut osassa kansalaisia. Kaikkien henkilökohtaisessa elämässä globalisaation hyvät puolet, kuten vapaa liikkuvuus, eivät ole konkretisoituneet mahdollisuuksina. Turhautuminen on toiminut hyvänä kasvualustana populismille. Ongelmien keskinäisriippuvuus ja kompleksisuus ovat olleet hedelmällisiä aiheita populismista ammentaville politiikoille, joilla on taito tarjota yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin. Kohtaamiimme viheliäisiin haasteisiin on kuitenkaan harvoin yksinkertaisia ratkaisuja.
Esimerkiksi ilmastonmuutoskeskustelussa globalisaation hyödyistä ulkopuolelle jääneet kokevat helposti, että he ovat jääneet maksumiehiksi tilanteessa, jossa heidän hyvinvointinsa, työpaikkansa ja elintasonsa kuihtuu samalla kun resursseja käytetään tuntemattoman, näkymättömän ja vaikeasti hahmotettavan ongelman ratkaisemiseen. Jatkuvasti voimistuva vastakkainasettelu on vaikeuttanut päätöksentekoa Suomessakin.
Myös koronakriisi on muuttunut osassa valtioita päätöksenteon kriisiksi ja viruksen leviämisen ehkäisyä on käytetty oman poliittisen agendan ajamiseen. Koronan varjolla on päädytty tekemään abortin vaikeuttamispäätöksiä Yhdysvalloissa ja Unkarin suunnalta olemme jälleen kuulleet huolestuttavia uutisia, kun Orban on ajanut läpi takarajattoman poikkeustilan lain. Viimeisimpänä Trump halusi keskellä globaalia terveyskriisiä lopettaa Maailman terveysjärjestön rahoituksen. Nämä ovat huolestuttavia esimerkkejä suunnasta, joka ei vie meitä kohti kestävää tulevaisuutta.
Vaikka kansainvälisen yhteistyön merkitys on laajasti tunnustettu, käpertyvät valtiot kriisin keskellä voimakkaasti sisäänpäin. Ratkaisuja on etsitty ensisijaisesti omien rajojen sisältä ja kansainväliseen solidaarisuuteenkin on herätty viiveellä. Juuri nyt tarvitaan kuitenkin vahvempaa monenkeskisyyttä, yhtenäisempää EU:ta ja vaikuttavampaa YK:ta, jotta vaativiin ongelmiin löydettäisiin kestäviä ratkaisuja. Koronakriisistä ei saa tulla poliittisen päätöksenteon kriisiä.
