Valikko 

Blogi

Konkretiaa pienyrittäjien tukemiseen (1/2)

Julkaistu 3.1.2015

Hyvää alkanutta vuotta 2015! Aloitimme uuden vuoden hyvillä uutisilla, sillä 1.1.2015 lähtien yksi pienyrittäjien toimintaa estävä epäkohta on saatu korjattua. Vihdoin toiminimiyrittäjillä on mahdollisuus velkajärjestelyihin, joka luo turvaa yritystoiminnan jatkumiselle vaikeinakin aikoina. Yrittäjällä on nyt mahdollisuus jatkaa ja kehittää toimintaansa, eikä pillejä tarvitse heti talousongelmien edessä laittaa pussiin. Aikaisemman lain mukaanhan yrittäjä olisi velkajärjestelyihin päästäkseen joutunut lopettamaan yritystoimintansa. Lakimuutos ehkäisee konkursseja ja säästää työpaikkoja, samalla se madaltaa kynnystä ottaa riskejä ja ryhtyä yrittäjäksi. Uusi laki on hyvä askel oikeaan suuntaan! Nyt yrittäjät ovat vihdoin tältä osin samanarvoisessa asemassa palkansaajien kanssa, kuten kuuluukin.

Työtä pienyrittäjien arjen helpottamiseksi kuitenkin riittää. Täytyy sanoa, että tällä hallituskaudella ei ole onnistuttu tekemään yrittäjyyteen kannustavia tai yrittäjyyden esteitä purkavia päätöksiä, oikeastaan taannoista yhteisöveron alennusta lukuun ottamatta. Kyseessä oleva päätös alensi yritysten voitoistaan maksamaa veroa, mikä ilahdutti pääasiassa isompia yrityksiä.  Toiminimien verotus sen sijaan on jopa kasvanut, kun pääomaverotusta samalla tiukennettiin. Seuraavaksi pitääkin keventää toiminimien verotusta samassa suhteessa, kuin mitä osakeyhtiöiden verotusta kevennettiin. Laitetaan samalla yrittäjien (ja erityisesti itsensä työllistäjien) sosiaaliturva ja työlainsäädäntö samalle tasolle palkansaajien kanssa, niin voidaan puhua pienyrittäjien tukemisesta. Ja miksi se onkaan tärkeää?

On hyvä muistaa, että PK-yritykset työllistävät suuryrityksiä enemmän. Sinne niitä uusia työpaikkoja syntyy. Jopa 93.4% suomalaisista yrityksistä on 1-9 henkeä työllistäviä mikroyrityksiä (Lähde: Tilastokeskuksen yritysrekisteri 2012). Työllisyyden ja kasvun näkökulmasta pienten yritysten, mikroyritysten ja itsensä työllistäjien tukeminen on siis enemmän kuin ajankohtaista ja perusteltua.

Mitä käytännössä pitäisi tehdä?

1.      Selkeytetään käsitteistöä! Enää ei oikein voida puhua vain palkansaajista ja yrittäjistä, on paljon itsensä työllistäjiä, jotka sijoittuvat johonkin näiden kahden välimaastoon. Yrittäjyyden käsitteet ja määritelmät pitää saattaa vastaaman erilaisten yrittäjien arkea. Itsensä työllistäjät ovat vauhdilla kasvava joukko, joka nyt helposti putoaa sosiaalituen ja esimerkiksi työttömyysturvan osalta johonkin epämääräiseen välimaastoon. Jälleen kerran: yrittäjien sosiaaliturva ja työlainsäädäntö pitäisi saattaa samalle tasolle palkansaajien kanssa. (Perustulo tarjoaisi kokonaisvaltaisen ratkaisun yrittäjien sosiaaliturvan parantamiseksi ja on muutoinkin mielestäni kannatettava juttu!) Käsitteiden tarkka määritteleminen takaa paremmin jokaisen yrittäjän yhdenvertaisen kohtelun tukien ja lainsäädännön edessä.

2.     Muutetaan yrittämisen verotusta kannustavammaksi! Yhteisöveron alennuksessa lähdettiin kilpailemaan Ruotsin verotason kanssa, mutta noin muuten yritysverotuksessa voitaisiin ottaa mallia Virosta. Yritykseen jäävästä voitosta ei pitäisi joutua maksamaan veroa, vaan järjestelmän pitäisi kannustaa investoimaan voitot. Näin yritykset voivat kasvaa ja kehittyä – ja juuri sitähän Suomi tarvitsee! Lisäksi ALV:n alarajaa täytyy nostaa ja mielellään ihan kunnolla. Nykyinen 8500 euron vuosiraja on jäänyt naurettavan alhaiseksi ja tuntuu lähes kiusanteolta. Itsekin jouduin viime vuonna kieltäytymään työstä, kun sivutoimisena yrittäjänä raja alkoi lähestyä. Tänä vuonna pieni yritystoimintani laajenee sen verran, että olen nyt vuoden alusta ALV-velvollinen. Tämä tuo mukanaan ison kasan paperityötä, vaikka toiminta on edelleen varsin pienimuotoista.

3.      Karsitaan turhaa sääntelyä, vaatimuksia ja byrokratiaa! Ei voi olla tarkoituksenmukaista, että yrittäjä käyttää suuren osan työajastaan paperinpyörittämiseen! Tarvitaan työtä ja tekeviä käsiä, ei alituiseen kiristyvää lainsäädäntöä ja pelkoa niiden ahdasmielisestä tulkinnasta. Onko oikeasti väliä minkäkokoisella fontilla hinnastot on printattu kampaamon ikkunaan? Tai mainostaako yrittäjä viskitapahtumaa viski-sanalla?  Kiristyvä lainsäädäntö ja poukkoileva sääntely lisäävät yrittäjien epävarmuutta, vaikka erityisesti juuri epävarmoina aikoina pitäisi keskittyä poistamaan epävarmuustekijöitä ja lisäämään jatkuvuutta.

Yrittäjän arkeen liittyvät ajatukseni nousevat omista ja läheisteni kokemuksista. Kuulun itsekin nopeasti kasvavaan itsensä työllistäjien joukkoon ja olen hyvä esimerkki siitä, miten työelämä muuttuu koko ajan yritysmäisempään, sirpaleisempaan ja pätkittäisempään työntekoon. Koko työurani olen ollut pätkätöissä, vaihtanut työnantajaa julkisen ja yksityisen välillä, tehnyt projektimaisesti hommia isolla innolla ja kunnianhimolla. Viime vuonna palasin äitiyslomalta töihin puolipäiväisesti ja perustin rinnalle ensimmäisen oman toiminimen, jonka kautta olen tehnyt joustavasti töitä päivätyöni ja arkeni ehdoilla. Lisäksi seuraan päivittäin läheltä pienyrittäjänä toimivan mieheni yrittäjäarkea. Yrittäjien terveiset tuntuvat olevan joka suunnasta varsin samankaltaisia. Kaivataan nopeita toimia pienyrittämisen kannattavuuden lisäämiseksi, jotta yrittäminen nähtäisiin aitona mahdollisuutena, jotta yrityksemme voisivat hyvin ja jotta meillä olisi työpaikkoja. Nyt olisi hyvä hetki kuunnella alan ammattilaisia, pienyrittäjiä.

Yrittäjyydestä riittää sen verran asiaa, että jaoin tekstini kahteen kirjoitukseen. Seuraavassa blogikirjoituksessa ajatuksiani liittyen aiheeseen: yrittäjä työnantajana.