Kokoomus on tänään julkaissut kulttuuripoliittisen ohjelman, josta löytyvät puolueen keskeisimmät tavoitteet kulttuurin ja taiteen tukemiseksi, luovien alojen työllisyyden kehittämiseksi sekä kulttuuripalveluiden turvaamiseksi sekä kulttuurin ja taiteen saattamiseksi jokaisen meidän ulottuville.
Ohjelmaan voi tutustua täällä.
Mielestäni taiteen ja kulttuurin keskeinen tehtävä on sanoittaa ja selittää meille yhteiskunnan tapahtumia, kertoen sekä kauniita että vaikeitakin tarinoita. Sen tarkoituksena on herättää ajatuksia, puhutella ja esittää kritiikkiäkin. Tämän tarinan ja näiden havaintojen sanoittajina ovat taiteen tekijät, kulttuurialan ammattilaiset, luovien alojen työlliset.
Luovien alojen kasvuun ja kansainvälistymiseen liittyy suuria odotuksia. Brändiosaamisen, muotoilun, visuaalisuuden sekä muun luovan työn tarjoama aineeton arvo ovat yrityksille kilpailuvaltteja ja vahvasti jo nyt osa kaikkea tuotteistamista. Digiaikana luovien alojen osaamisen tarve vain kasvaa, sillä sen kautta haetaan kasvua ja kilpailukykyä myös muille aloille.
Olenkin hyvin iloinen siitä, että luovien alojen kasvupotentiaali ja sen työllisyysvaikutus on vahvasti tunnistettu kokoomuksen kulttuuripoliittisessa ohjelmassa ja kasvun vauhdittamiseksi sekä luovien alojen työllisten tukemiseksi esitetään lukuisia keinoja.
Luovien alojen kasvun ja kansainvälistymisen vauhdittamiseksi tarvitaan kasvua ja verkostoitumista edistäviä tuki- ja yrityspalveluita. Taiteen ja kulttuurin ammattilaisille on rakennettava väyliä viedä osaamistaan maailmalle ja tehdä suomalaista taidetta ja kulttuuria tutuksi. Samalla lainsäädännöllä on huolehdittava siitä, että turhaa byrokratiaa ja rahoituksen saatavuuteen liittyviä esteitä puretaan. Luovien alojen liiketoimintamallien ja osaamisen hyödyntämistä myös muilla aloilla on syytä edelleen vahvistaa.
Kulttuuritoimialojen työllisyys on ollut kasvussa vuodesta 2015 lähtien. Luovalla alalla työskentelevä on usein yrittäjä tai itsensä työllistäjä. Siksi suotuisissa oloissa työtä syntyy herkästi, mutta työpaikat ovat myös alttiina vastoinkäymisten edessä. Kulttuurialan työllisten toimeentuloa onkin syytä edelleen selvittää esimerkiksi sosiaaliturvan uudistuksen yhteydessä. Taiteen ja kulttuurin ammattilaisten erityisasema osana sosiaaliturvan uudistamista on syytä huomioida. Olenkin ehdottanut, että sosiaaliturvan uudistuksessa kulttuuriala otettaisiin omaksi kohderyhmäkseen. Omalla työllä pitää voida tulla toimeen.
Yksi esimerkki toimista kulttuuritoimijoiden toimeentulon turvaamiseksi ovat kuvataiteilijoiden näyttelypalkkiot. Moni meistä nauttii taiteesta taidemuseoissa, mutta tekijälle jää työstään usein vain mitätön korvaus -jos sitäkään. Olisi tekijänoikeuksien näkökulmasta oikeudenmukaista, että näyttelykorvauksen (korvaus teoksen esilläolosta) lisäksi taitelija saisi palkkion myös työn tekemisestä ja näyttelyn toteuttamisesta. Näyttelypalkkiojärjestelmää on tällä kaudella käynnistetty kokeilulla. Järjestelmä on perusteltua vakiinnuttaa.
Myös muita keinoja tarvitaan edistämään taitelijoiden saamia korvauksia ja työskentelymahdollisuuksia. Suomessakin olisi tarvetta erilaisille manageri-, vuokraus- ja välittäjäpalveluille. Ne myös mahdollistaisivat sen, että taitelija voisi paremmin keskittyä varsinaiseen työhönsä eli taiteen tekemiseen.
Kulttuurin ja taiteen elinvoimaisuus yhteiskunnassamme on syytä varmistaa. Kokoomus haluaa, että taiteen ja kulttuurin rahoitusosuus nostetaan yhtyeen prosenttiin valtion budjetista. Tämä on suomalaisen kulttuurikentän yhteinen, perusteltu tavoite ja olen iloinen että Kokoomus on siihen ohjelmassaan sitoutunut.
Monimuotoisella kulttuuritarjonnalla on taiteen ja kulttuurin itseisarvon, sekä luovien alojen työllisyyden ohella monia positiivisia vaikutuksia. Kulttuuriharrastuksilla on tutkitusti myönteisiä hyvinvointivaikutuksia sekä merkittävää kunta- ja aluetaloudellista arvoa, esimerkiksi matkailun ja identiteetin rakentumisen kannalta. Siksi kulttuurin ja taiteen rahoituksen turvaaminen on monellakin tapaa perusteltua.
Nostan vielä esille yhden aiheen, josta iloitsen kokoomuksen kulttuuripoliittisissa linjauksissa. Tavoitteemme on, että audiovisuaalisen alan tuotantokannustimen käyttöä jatketaan. AV-kannustin on ollut menestystarina, jonka avulla Suomeen on saatu ulkomaisia elokuvaproduktioita. Menestystarinan on syytä antaa jatkua ja kasvaa. AV-kannustinjärjestelmää edistin alkukaudesta voimakkaasti ja olen seurannut ilolla sitä, miten hienosti se on otettu vastaan. Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemmin esimerkiksi täällä.
Saara-Sofia
