Valikko 

Blogi

Kiertotalous otettava ratkaisuksi vesistöjen suojeluun

Julkaistu 29.3.2018

 

Olen tänään jättänyt kirjallisen kysymyksen ravinteiden talteenotosta vesistöjen suojelemiseksi.

HELCOM:in vuonna 2017 julkaiseman Itämeren tilaa kuvaavan tutkimustiedon perusteella vahvistuu käsityksemme siitä, että kansainvälisessä yhteistyössä asetettuja tavoitteita Itämeren paremman tilan saavuttamiseksi ei ole saatu toteutettua riittävissä määrin.

Raportin mukaan ravinteiden pääsyä Itämereen on saatu vähennettyä. Typen pääsy on vähentynyt 13 prosentilla ja fosforin pääsy 19 prosentilla. Tästä huolimatta 95 prosenttia Itämerestä kärsii rehevöitymisen vaikutuksista. Verrattuna aikaisempaan tutkimustietoon, rehevöitymistilanne on parantunut kahdella seitsemästätoista tutkimuskohteesta, mutta huonontunut seitsemässä kohteessa.

Itämeren tilanne on edelleen huolestuttava. Vähentyneistä ravinnekuormista seuraavat positiiviset vaikutukset näkyvät vasta vuosien viiveellä. Sillä välin menneiden vuosikymmenten päästöt, sekä Itämereen edelleen valuvat päästöt hallitsevat Itämeren tilaa.

 

Euroopan tilintarkastustuomioistuin (ECA) julkaisi vuonna 2016 erityisraportin Itämeren tilasta. Raportin mukaan työssä Itämeren pelastamiseksi on puutteita nimenomaan toimeenpanon ja kohdentamisen osalta. Jäsenvaltioiden toimilla on saavutettu vain rajallisesti edistystä ja tehdyt investoinnit eivät ole olleet riittävän tehokkaita. Kysymys ei siis ole yksinomaan resursseista, vaan siitä mihin rahoitusta käytetään ja minkälaisia investointeja tehdään.

EU rahoitti jäsenmaissa jätevesi- ja merenhoidollisia hankkeita yhteensä 4,6 miljardilla eurolla vuosina 2007-2013. Esimerkiksi maatalouden kehittämiseen ohjattiin 9,9 miljardia euroa. ECA kritisoi tarkastusraportissaan jäsenvaltioiden toimia rahoituksen määrään verrattuna riittämättömiksi. Suunnitelmien tavoitteet eivät olleet riittävän kunnianhimoisia ja niistä puuttuivat asianmukaiset mittarit.

 

Maatalouden päästöt ovat edelleen suurin rehevöitymistä aiheuttava tekijä Itämerellä. Vaikka Suomi on monelta osin muita rannikkovaltioita mallikkaampi toimissaan, ei Suomessakaan olla pystytty vähentämään fosforin ja typen päästöjä maataloudessa asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen (ECA) raportista käy ilmi, että toimenpiteitä ei ole onnistuttu kohdentamaan niille alueille, joissa ravinteiden pääsy Itämereen on kaikkein merkittävintä. Nitraattiherkkien alueiden tunnistaminen on ollut selkeä puute. ECAn mukaan myös ympäristötukijärjestelmissä on ongelmakohtia, joiden vuoksi tuet eivät kohdennu oikein.

Sekä ekologisesta että kansantaloudellisesta näkökulmasta katsottuna Itämeren huonoa tilannetta voidaankin pitää pettymyksenä. Itämeren alueen maiden johtoa kokoontui 6.3. Brysseliin HELCOM -tapaamiseen, jossa EU ja Itämerivaltiot kävivät yhdessä keskustelua Itämeren tilasta. Tapaamisessa arvioitiin Itämeren paremman tilan saavuttamiseksi asetettujen tavoitteiden etenemistä, sekä seuraavia askeleita tavoitteiden saavuttamiseksi. Kansallisella tasolla tulisi nyt tarkastella niin ikään, miten rannikkovaltioiden omien tavoitteiden saavuttamista voitaisiin vauhdittaa.

 

Juha Sipilän hallitusohjelmassa kiertotalouden potentiaali osana Itämeren tilan parantamista on tunnistettu. Hallitus on asettanut tavoitteekseen vähentää vesistöihin huuhtoutuvien ravinteiden ja humuksen määrää, sekä samalla lisätä maatalouden ravinne- ja energiaomavaraisuutta.

Kiertotalous-ajattelumallin mukainen ravinteiden kierrättäminen olisi kestävä ja taloudellisesti kannattava tapa estää ravinteiden valuminen Itämereen. Kokonaisuutena kiertotalous tarkoittaa täysin uudenlaista liiketoimintaekosysteemiä. Onnistuessaan saamme Itämeren alueelle uutta liiketoimintaa, uusia työpaikkoja, uusia tuotteita, hyvinvointia, parempia satoja, terveitä vesistöjä ja ennen kaikkea, elävän Itämeren.

Hallitusohjelmassa linjataan: ”Lisätään ravinteiden talteenottoa erityisesti Itämeren ja muiden vesistöjen kannalta herkillä alueilla siten, että vähintään 50 prosenttia lannasta ja yhdyskuntajätevesilietteestä saadaan kehittyneen prosessoinnin piiriin vuoteen 2025 mennessä.”

Hallitus on aloittanut pilottihankkeita, joiden puitteissa pyritään kehittämään teknologiaa ja menetelmiä tavoitteiden saavuttamiseksi. Nämä pilotit yksin eivät tule riittämään hallitusohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi.

Esitäkin asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä politiikkatoimia hallitus aikoo käynnistää, jotta varmistetaan, että näihin hallitusohjelman tavoitteisiin päästään?