Valikko 

Blogi

Jokaiselle lapselle ja nuorelle harrastus

Julkaistu 7.4.2019

Harrastusten positiivinen vaikutus esimerkiksi oppimiseen, sosiaalisten taitojen vahvistumiseen, elämänhallintaan ja itsetuntoon on laajasti tunnistettu. Esimerkiksi liikunnalla lisätään vielä terveitä elinvuosia ja vähennetään riskiä sairastua elintapasairauksiin. Kuitenkin vain viidennes suomalaisista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi.

Erityisesti lasten ja nuorten liian vähäinen liikunta on huolestuttava kehityssuunta. Meidän on varmistettava, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus liikuntaan ja omaan, tärkeään harrastukseen. On vahvistettava matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia, tuettava arkiliikuntaa, tuotava harrastusmahdollisuuksia koulupäivän yhteyteen sekä tehtävä moniammatillista yhteistyötä liikuntaan kannustamiseksi ja ohjaamiseksi. On varmistettava, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus edes yhteen itselleen mielekkääseen harrastukseen.

Harrastuksia on järkevää tuoda koulupäivien yhteyteen, koska näin luodaan matalan kynnyksen mahdollisuuksia osallistua. Samalla vähenee lasten tarve viettää koulupäivän jälkeen aikaa yksin kotona sekä vanhempien tarve kuskata lapsia harrastuksiin myöhemmin illalla. Näin illat voivat olla perheiden yhteistä aikaa. Koska kuskaaminen vähenee, olisi mallilla myös positiivisia ilmastovaikutuksia. Ajatelkaa, kuinka monta autoreissua lasten harrastamisen vuoksi tehdään joka päivä! Harrastusten tuominen tehokkaammin koulupäivien yhteyteen lisäisi myös tilojen käyttöastetta ja vapauttaisi haluttuja ilta-aikoja muille ryhmille.

Liikkuva koulu –hankkeen ja erilaisen kerhotoiminnan kautta harrastuksia onkin jo tuotu onnistuneesti koulupäivien yhteyteen. Esimerkiksi kotikaupunkini Turku on näyttänyt hienosti esimerkkiä. Seuraavaksi hyviä toimintatapoja tulisi viedä vastaavasti myös varhaiskasvatukseen. Toimintatapoja on tärkeää kehittää myös opiskelijoille.

Etenkin liikuntaharrastukset ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana kallistuneet kovasti. Monien lajien kohdalla tämä johtuu valmennuksen ammattimaistumisesta ja kilpatoiminnan kehittymisestä, jolloin harjoittelumäärätkin ovat suuremmat. Tarjolla tulisi kuitenkin olla laajemmin myös harrastemuotoisia mahdollisuuksia. Kaikista ei ole huipulle eivätkä kaikki ole kiinnostuneita kilpailemaan tavoitteellisesti. Pääasia on, että harrastusmahdollisuuksia, oppimisen elämyksiä ja yhdessä tekemistä on tarjolla.

Urheilu rahoitusmalleja on syytä tarkastella myös laajemmin. Tuoreessa liikuntapoliittisessa selonteossa on vertailtu liikunnan ja urheilun rahoitusta eri Pohjoismaissa. Suomessa olisi selkeästi tarvetta lisätä budjettirahoitusta. Uskon, että ensi kaudella tullaan käymään aikaisempaa vahvempaa keskustelua myös liittyen Veikkausvoittovaroihin nojaavan järjestelmämme tulevaisuudesta. Suomalainen urheilutoiminta nojaa edelleen pitkälti vapaaehtoisuuteen perustuvaan seuratoimintaan, mutta rahoitus kulkee lajiliittojen kautta, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa.

Haluan kiinnittää huomiota myös resurssien käyttöön sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Ollessani liikuntalautakunnan puheenjohtaja kymmenen vuotta sitten, havahduin todella siihen, miten epäsuhtaisesti avustukset ja investoinnit jakautuivat eri lajien kesken: esimerkiksi poikavaltaiset lajit kuten jääkiekko ja jalkapallo, saivat vuosittain merkittäviä panostuksia suhteessa vaikkapa tyttöjen ja naisten suurimpaan liikuttajaan, voimisteluun. Avustuspäätökset olivat tuolloin vieläpä täysin harkinnanvaraisia.

Sittemmin tilanne on jonkin verran parantanut. Kaudellani avustusjärjestelmä uudistettiin pisteytyspohjaiseksi ja avoimemmaksi. Myös investoinneissa on viime vuosina huomioitu aikaisempaa paremmin eri lajeja. Silti yhteiskunnan erilaisia tukia myönnettäessä tulee edelleen kiinnittää huomiota tasa-arvoon ja eri lajien harrastajien sukupuolijakaumaan. Monet tyttöjen suosimat lajit ovat vuosikymmeniä resursseissa jäljessä harrastajamääriä ja harrastuksen vaatimuksia.

  • Varmistetaan, että yhteiskunnan tuki erilaisille harrastuksille ottaa huomioon myös esimerkiksi eri liikuntalajien harrastajien erilaiset sukupuolijakauma
  • Liikuntatottumukset kehittyvät jo varhaislapsuudessa ja –nuoruudessa. Jatketaan Liikkuva varhaiskasvatus sekä Liikkuva opiskelu –ohjelmia. Laajennetaan toimintamallia korkea-asteelle, jotta myös korkeakouluopiskelijoiden liikuntatottumuksia voidaan vahvistaa.
  • Taataan jokaiselle mahdollisuus harrastaa. Käynnistetään Harrasta koulussa –ohjelma sekä pilotoidaan harrastesetelimallia. Vahvistetaan koulupäivän yhteydessä tapahtuvaa harrastustoimintaa. Koulujen kerhotoiminta on tärkeässä roolissa liikkeen lisäämisessä. Kerhotoiminnan määrärahat on pidettävä vähintään nykytasolla. Kopioidaan ja levitetään toimivat käytännöt, kuten yläkoulun akatemiatoiminta tavoitteellisesti harjoitteleville nuorille.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *