Valikko 

Blogi

Itämerityötä kohdennettava Saaristomerelle

Julkaistu 16.7.2020

Rannikkoseutujen asukkaat ja mökkiläiset ovat jälleen tänäkin kesänä törmänneet tuttuun ongelmaan. Lämpimien säiden myötä rannoille ilmestyvät auringonottajien lisäksi myös sinilevälautat. Jo kesäkuun lopussa sinilevää uutisoitiin löytyvän runsaasti juuri Turun saariston eteläosista ja läntiseltä Suomenlahdelta.  Itämeren tilanne ei ole uusi – tutkijat, asiantuntijat ja ainakin saariston asukkaat ovat tiedostaneet ongelman olemassaolon jo vuosikymmenten ajan.

Leväkukinnot ovat seurausta vesistöjen rehevöitymisestä. Rehevöitymisen suurin syy on tänä päivänä maataloudesta peräisin olevat ravinnevalumat. Kulunut talvi oli Saaristomeren kohdalla ravinnevalumien ennätysaikaa. Pelkästään talvikuukausien aikana ravinnemäärät ylittivät aiemman ennätysvuoden 2008 koko vuoden lukemat. 

Viimeisten vuosikymmenten aikana tietoisuus tehokkaista keinoista maatalouden ympäristötavoitteiden edistämisessä on kasvanut valtavasti. Olen tavannut maatalousyrittäjiä aiheen tiimoilta vuosien aikana laajasti ja on merkillepantavaa, miten hyvin viljelijät ovat tietoisia vesistökysymyksistä ja haluavat omalla toiminnallaan edistää päästöjä vähentäviä ratkaisuja. Maatalousyrittäjät ovat tutkittuun ja kokemuksella kerättyyn tietoon pohjaten tehneet omaehtoisesti investointeja päästökuormaa vähentääkseen. Maatalousyrittäjät tarvitsevat kuitenkin tukea työlleen selkeän ja oikein ohjaavan tukijärjestelmän kautta. 

Tilanne on erityisen kriittinen Saaristomeren valuma-alueella. Saaristomeren tilanteen parantamiseksi Lounais-Suomen lanta- ja ravinnekeskittymän hallinta on keskeisessä roolissa. Löytämällä ratkaisuja tähän haasteeseen, voidaan samalla löytää ratkaisuja niin vesistöjen, ilmaston, biodiversiteetin sekä maaperän kasvukunnon ja sen kautta maatalouden tuotantoedellytysten parantamiseksi. Tätä viestiä tukee myös tällä viikolla julkaistu Maatalouden ilmastotiekartta.

Haluan korostaa kahta seikkaa: Ensinnäkin, vesistöjen suojelutoimia ja niihin varattua rahoitusta tulee kohdentaa Saaristomeren alueelle. Toiseksi, koko maatalouden tukijärjestelmä kaipaa uudistamista. 

Lisäksi haluan nostaa esille pari vähemmällä huomiolla ollutta konkreettista pilottihanke-ehdotusta. Operaatio Ainutlaatuinen Saaristomeri nosti esille, että Varsinais-Suomeen olisi perusteltua perustaa logistisesti oikein sijoitettu, suurikokoinen biojalostamo. Jalostamon käsiteltäväksi tulisi erityisesti kanan- ja sianlantaa, jota alueemme tiloilla riittää vähän liiaksikin. Kannatan tätä ehdotusta. Lisäksi tulee luoda mekanismit kiertotalousmarkkinoiden syntymiseksi  ja purkaa rajoitteita, jotka hidastavat kestävien biotuotteiden loppukäyttöä.

Olen ehdottanut myös järviruo’on tehokkaampaa korjuuta ja hyödyntämistä. Saaristomerellä on arviolta 50 000 hehtaaria järviruokokasvustoa. Määrä on kasvanut voimakkaasti. Järviruo’ot keräävät merkittäviä määriä ravinteita, jotka liukenevat vesistöihin. Lisäksi hajotessaan ne aiheuttavat ilmakehään merkittävän määrän kasvihuonekaasupäästöjä. 

Parainen on päättänyt näyttää niittämisen osalta esimerkkiä luomalla ruovikoiden poisto- ja hyödyntämissuunnitelman. Pilottihanke aloitetaan ensi vuonna ja samalla Parainen pyrkii ravinnekierrätyksen mallikunnaksi. Vastaava hanke olisi perusteltua toteuttaa ja koordinoida vähintäänkin maakunnallisella tasolla. Laajapohjainen yhteistyöhanke sopisi mielestäni rahoitettavaksi hallituksen Itämeren suojeluun varaamista määrärahoista. Koordinaatiotehtävää voisi hoitaa esimerkiksi Saaristomeren alueella muutenkin tehokkaasti toimiva Pidä Saaristo Siistinä ry.

Molemmissa esimerkeissä kyse on yhteisen edun saavuttamisesta. Ravinteita kierrättämällä voidaan parantaa niin maatalouselinkeinon kannattavuutta, ilmastotavoitteiden saavuttamista, biodiversiteetin vahvistumista että virkistyskäyttöön tarkoitettujen alueiden käyttömahdollisuuksia. Kaikki voivat voittaa. 

Saaristomeren tilanne on mahdollista vielä kääntää paremmaksi. Tulevaisuudessa voi olla vielä mahdollista nauttia sinilevättömistä kesistä. Se vaatii kuitenkin koordinoitua yhteistyötä ja resurssien tehokasta kohdentamista, sekä pitkäjänteistä työtä Saaristomeren puolesta myös muina vuodenaikoina kuin kesäisten sinilevälauttojen aikaan.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *