Kuluneiden viikkojen aikana olemme huolestuneina seuranneet Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin viimeisimpiä käänteitä. Suomen YK-liiton ja Eduskunnan YK:n ystäväryhmän puheenjohtajana järjestin viime viikolla kuulemisen tilanteesta. Kansanedustajille aihetta alustivat UNRWA:n Gazan johtaja Matthias Schmale sekä Suomen Ramallahin edustuston päällikkö Päivi Peltokoski.
Jännitteet alueella kasvoivat kuukausia ja lopulta huhtikuussa tilanne eskaloitui pahimmiksi väkivaltaisuuksiksi alueella seitsemään vuoteen. Väkivaltaisuudet lähtivät voimistumaan Israelin asetettua Damaskoksen portin sulkuun Länsi-Jerusalemissa. Tämä esti palestiinalaisia pääsemästä al-Aqsan moskeijaan ramadan ensimmäisinä päivinä. Hamas ampui raketteja Gazasta Israeliin, epäilemättä tiedostaen Israelin myös vastaavan raketteihin ilmaiskuilla. Israelilla on käytössään moninkertaisesti tehokkaammat aseet ja moderni teknologia, joten tuhot ja inhimillinen hätä ovat Gazan puolella merkittävästi suuremmat.
Juuret konfliktille ovat kaukana, jopa vuosisata sitten annetuissa lupauksissa ja erimielisyyksissä. Yhä uudelleen ja uudelleen toistuneet aseelliset yhteenotot ovat johtaneet tilanteeseen, jossa Palestiina on yksi maailman epävakaimmista ja köyhimmistä alueista. Israel ja Egypti ovat pitäneet Gazaa kauppasaarrossa vuodesta 2007. Mahdollisuudet elinkeinoon ovat siis erittäin rajatut ja lähes puolet alueen asukkaista onkin työttömiä. Vaaleja Palestiinassa ei ole järjestetty vuoden 2006 jälkeen.
Ei olekaan ihme, että konfliktialueella olevat ihmiset kokevat tilanteen toivottomana. Useampi sukupolvi on elänyt koko elämänsä konfliktin keskellä ja muurien ympyröimänä, näkemättä juuri muuta kuin kerta toisensa jälkeen tuhottavia infrahankkeita. Korkea työttömyys, humanitaarinen kriisi, juomaveden puute ja siviiliväestöön suuntautuvat väkivaltaisuudet ovat pitkäkestoisia ja vaikeasti ratkaistavia ongelmia. Ilman näkymiä mahdollisuuksista elää mielekästä elämää tulevaisuudessa, arki muuttuu toivottomaksi selviämiseksi. Tarvittaisiin kipeästi jonkinlainen toivoa tuova kehityspolku ulos tilanteesta.
Pitkään jatkuneen tilanteen taustalla on osaltaan kansainvälisen paineen puute. Euroopan unionista ei saatu edes yhteistä vaadetta Israelin ja Palestiinan välisestä tulitauosta, joten EU:n lienee hankala nousta aktiiviseksi toimijaksi rauhanneuvotteluiden edistämisessä. Presidentti Bidenin johdolla Yhdysvallat on näyttäytynyt edeltävää hallintoa rakentavampana, mutta toistaiseksi Yhdysvallat on vaikuttanut edelleen varsin haluttomalta aktiiviseen rooliin vaikean rauhanprosessin edistämisessä. Yhdysvaltojen Israelille osoittaman taloudellisen, teknisen ja poliittisen tuen myötä Yhdysvaltoja on myöskään vaikea nähdä puolueettomana toimijana prosesseissa. Kiina onkin nähnyt tilanteessa mahdollisuuden vahvistaa rooliaan maailmanpolitiikassa tarjoutuen rauhanvälittäjän tehtävään.
YK:lla tulisi olla vahva rooli rauhan edistämisessä, mutta toistaiseksi kansainvälinen yhteisö ei ole osoittanut tarvittavaa painetta, vaikka YK:n pääsihteeri Guterres onkin vaatinut väkivaltaisuuksien lopettamista selkein sanoin.
Sekä israelilaisten että palestiinalaisten osalta johtajuus on henkilöitynyt vahvasti ja mahdolliset johtohenkilöiden vaihdokset saattavat vaikuttaa tilanteen etenemiseen. Israelissa poliittinen umpisolmu on kestänyt jo pitkään ja vaatinut useat vaalit, mutta aivan viime päivinä muutoksen mahdollisuutta on jälleen ollut ilmassa. On näyttänyt jopa siltä, että nykyisen pääministeri Netanjahun 12-vuotinen valtakausi saattaisi tulla päätökseen uuden koalition syntymisen myötä. Palestiinalaisten 85-vuotias presidentti Abbas sen sijaan päätyi huhtikuussa peruuttamaan pitkään odotetut vaalit. Päätös oli pettymys, sillä etenkin nuorempi sukupolvi odotti kovasti mahdollisuutta äänestää ensimmäistä kertaa elämässään. Abbas on toiminut presidenttinä vuodesta 2005, eikä vaaleja ole järjestetty vuoden 2006 jälkeen. Abbasin edustaman Fatahin on arvioitu menettäneen ja Hamasin kasvattaneen kannatustaan.
Mahdollisten neuvotteluiden edistämisessä yksi keskeinen kysymys liittyy juuri Hamasin rooliin. Samaan aikaan kun Hamasilla on puolueena kannatusta ja valtaa Palestiinan alueella, sitä ei oteta mukaan neuvottelupöytiin terroristijärjestö-statuksen vuoksi.
Tilanne alueella on siis monilla tavoilla vaikea. Humanitaarisen avun pääsy alueelle oli pitkään estetty, eikä avun vieminen ollut täysin sujuvaa tulitauonkaan alettua. Lisäksi erityisesti YK:n ihmisoikeustoimijoiden työ alueella on tehty mahdollisimman vaikeaksi, sillä kansainvälisten työntekijöiden läsnäoloa alueella rajoitetaan. Juuri tänään UNRWA:n pääjohtaja esitti julkisen huolensa paikallisten työntekijöiden turvallisuuden puolesta.
Samaan aikaan kun katseemme on kiinnitetty Israelin ja Hamasin välisiin väkivaltaisuuksiin, on hyvä muistaa, että kyseessä on vain yksi esimerkki siviiliuhreja ja kohtuutonta hätää aiheuttaneesta pitkittyneestä väkivallan kierteestä. Tälläkin hetkellä eri puolilla maailmaa on käynnissä useita sotia ja aseellisia, väkivaltaisia konflikteja, jotka aiheuttavat tuhansien ihmisten kuoleman ja valtavaa inhimillistä hätää. Maailmassa on siis paljon tarvetta rauhanvälitystyölle ja siinä työssä tarvittavalle kansainvälisen yhteisön huomiolle.