Valikko 

Blogi

Iloisia uutisia Itämerelle, työ jatkuu!

Julkaistu 26.4.2016

Tänä keväänä olen saanut paneutua erityisesti Itämeripolitiikkaan ja Itämeren suojeluun. Olenkin pitänyt Itämeri-asiaa paljon esillä. Itämeri on meille elintärkeä ja koen, että se on myös osa identiteettiämme.

Itämeren suojelun lähtökohtana on, että kaikkien toimijoiden tulee osallistua Itämeren tilan parantamiseen esimerkiksi vähentämällä rehevöitymistä aiheuttavaa typen ja fosforin ravinnekuormitusta. Tässä onnistumisessa kansainväliset ratkaisut ovat kriittisiä.

Rehevöityminen on edelleen Itämeren vakavin ongelma. Itämeren rehevöitymisen vaikutukset näkyvät ennätysmäisenä pohjien happikatona, leväkukintoina, rantojen limoittumisena ja muutoksina eliöstössä.

Saimme viikonloppuna kuulla Itämeren kannalta iloisia uutisia, kun Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO päätti panna vihdoin voimaan kiellon, joka estää risteilyaluksia laskemasta jätevesiään Itämereen.
Monet matkustajalauttayhtiöt ovat tältä osin toimineet vastuullisesti jo aikaisemmin. Sen sijaan kansainväliset luksusristeilijät eivät ole suostuneet lopettamaan saastuttamista vapaaehtoisesti. Risteilijöiden jätevedet ovat aiheuttaneet kohtuutonta kuormitusta Itämerelle jo pitkään.
Meidän mertamme on käytetty kaatopaikkana. Siksi IMO:n tuore päätös on erittäin iloinen ja kovasti odotettu uutinen. Se ei yksinään vielä pelasta Itämerta, mutta on tärkeä askel oikeaan suuntaan. Töitä riittää edelleen ja seuraavia askeleita otetaan toivottavasti pian.

Rehevöitymisen vähentämiseksi Itämeren suojelukomissio HELCOMissa valmisteltiin niin kutsuttua NECA-hakemusta useiden vuosien ajan. Kirjoitinkin jo aiemmin tästä asiasta ja Suomen epäselvästä kannasta huolestuneena blogitekstin.

On hienoa, että vihdoin viime kuussa saatiin ratkaisu aikaiseksi, kun HELCOMin vuosikokouksessa hyväksyttiin tiekartta, jonka mukaisesti toimitetaan hakemus Itämeren nimeämisestä NECA-alueeksi eli typenoksidipäästöjen erityisalueeksi. Olen iloinen, että Suomi on tässä ratkaisussa mukana. Tämä on tärkeää, sillä typpilaskeumat aiheuttavat ongelmia sekä ympäristölle että ihmisten terveydelle.
Hakemus toimitetaan IMO:n meriympäristön suojelukomitean lokakuussa 2016 pidettävälle kokoukselle yhdessä Pohjanmeren ja Englannin kanaalin maiden hakemuksen kanssa.

Yksi keskeisiä kysymyksiä kuormituksessa on myös se, nähdäänkö ravinteet resurssina vai ongelmana. Ruoan tuotantoon tarvitaan ravinteita, mutta ravinteista tulee ongelma, kun niitä valuu liikaa Itämereen. Fosfori- ja typpiravinteet ovat arvokkaita. Maailman fosforivarannot hupenevat eikä ravinteita ole varaa haaskata valumana mereen. Ravinteiden kierrätys on osa kiertotaloutta ja mielestäni Suomella on kaikki mahdollisuudet nousta kiertotalouden edelläkävijäksi.