Tuskin kovin moni odotti Pariisin ilmastokokouksesta niin hyvää ja positiivista lopputulosta, kuin mikä lopulta saatiin. Lauantaina sopimuksen synnyttyä tunnelma oli ihan liikuttunut. Globaali yhteisymmärrys oikeasta suunnasta!
Lämpenemisen rajoittaminen alle kahteen ja jopa 1,5 asteeseen on odotettua kunnianhimoisempi tavoite. Ilmoitetut päästövähennykset eivät siihen vielä riitä, mutta nyt on ainakin yhteisesti ääneen todettu, että vieläkin enemmän pitäisi tehdä. Ensimmäistä kertaa käytännössä kaikki ovat talkoissa mukana ja vaikka sopimuksen sitovuuteen suhtaudutaankin varauksella, ei enää voida piiloutua sen taakse ”ettei meidän kannata, kun nuo toiset eivät kumminkaan”.
Ilmastorahoituksen taso oli odotetusti keskeisimpiä neuvottelukysymyksiä ja siinä saavutettiinkin varsin kohtuullinen 100 miljardin dollarin vuositaso (vuodesta 2020 eteenpäin). Tällä rahalla siis kehittyneet maat tukevat kehitysmaita ilmastonmuutoksesta selviämisessä.
Keskeistä on, että nyt ensimmäistä kertaa on sovittu tavoitteiden toteutumisen säännöllisestä seurannasta. Kansallisia ilmastotoimia tarkastellaan viiden vuoden välein ja tarvittaessa niitä kiristetään (löyhentäminen ei ole mahdollista).
Ilmastosopimus ei tietystikään vielä ratkaise ilmastonmuutosta, vaan lopulta käytännön toimet ratkaisevat maapallomme kohtalon. Pariisissa syntynyt yhteisymmärrys on kuitenkin tärkeä, oikeansuuntainen signaali. Aikamme suurimpaan uhkaan suhtaudutaan vakavasti ja yhteisymmärryksen merkkinä syntynyt monikymmensivuinen asiakirja asettaa riittävän kunnianhimoisen tavoitteen sekä nimeää työkalut siihen pääsemiseksi.
Ilmastosopimus antaa ennen kaikkea suuntaa energiapolitiikalle. Fossiilisten polttoaineiden aika alkaa olla ohitse ja katse tulee kääntää nyt aikaisempaa vahvemmin puhtaisiin ratkaisuihin, energiatehokkuuteen ja uusiutuviin.
Suomelle ja suomalaisille yrityksille tämä kaikki on ennen kaikkea miljardiluokan mahdollisuus.