Tänään vietetään YK:n kansainvälistä demokratian päivää. Päivän on tarkoitus muistuttaa maailman päättäjiä ja jokaista yksittäistä ihmistä demokratian tärkeydestä. Muistutukselle on tarvetta: demokratia ei ole itsestäänselvyys.

Toisin kuin muissa hallintomuodoissa, demokratia pohjaa yhteisön jäsenten valtaan. Jokaisella tulee olla demokratiassa mahdollisuus ilmaista oma mielipiteensä ja osallistua yhteiskunnan kehittämiseen. YK-liiton määritelmän mukaan demokratiaan sisältyy ajatus, että kansakunnilla on oikeus ilmaista tahtonsa ja päättää niiden poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen järjestelmien muodoista, jotka koskettavat kansalaisten elämää. Näin ollen demokratian edellyttää, että kansalaisilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa.

Sitra julkaisi tiistaina Demokraattiset osallistumismahdollisuudet Suomessa -kyselytutkimuksen tulokset. Tutkimuksessa tarkastellaan kansalaisten sekä kunta- ja hyvinvointialuetasolla toimivien luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden näkemyksiä osallistumisesta päätöksentekoon ja demokratian tulevaisuuskuvista. Tuloksista kävi ilmi, että yli puoli miljoonaa suomalaista haluaisi osallistua enemmän yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, jos se olisi nykyistä helpompaa.

On hienoa, että poliittinen osallistuminen kiinnostaa. Samalla on kuitenkin huonoa, että näin suuri osa ihmisistä ei ole onnistunut löytämään keinoa osallistua mielekkäällä tavalla. Demokratian vahvistaminen edellyttää siis uudenlaisia osallistumisen muotoja. Demokraattinen päätöksenteko ei voi perustua vain pienen, rajatun joukon näkemyksiin maailmasta.

Huomionarvoista tutkimustuloksissa oli tietämyksen ja osallistumisen välinen yhteys. Koetulla poliittisella tietämyksellä ja kiinnostuksella erilaisia osallistumisen tapoja kohtaan on selvä yhteys. Mitä useampi arvioi poliittisen tietämyksensä hyväksi, sitä useampi oli kiinnostunut myös osallistumismahdollisuuksista. Tämä päti myös ns. kevyempiin osallistumismuotoihin.

Aina tiedon keruu ei kuitenkaan ole kovin yksinkertaista. Olemme tänä päivänä ennennäkemättömien tietovarantojen äärellä, mutta joukkoon mahtuu paljon paitsi olettamuksia, myös suoranaista disinformaatiota.

Sosiaalisen median algoritmit varmistavat, että maailmankuvaamme pönkitetään kanssamme samalla tavalla ajattelevien ihmisten päivityksillä. Omien parissa kuplautuminen sekä toisin ajattelevien sulkeminen ulkopuolelle on yllättävän helppoa, mikä taas lisää vastakkainasettelua entisestään. Tällainen tilanne on mitä hedelmällisin maaperä valheellisen tiedon levittämiseen ja vihan lietsontaan. Yhteisten tavoitteiden löytäminen, saati edistäminen muuttuu vaikeaksi. Asetelma luo uhkan demokratialle.

Ihmisten informaatiolukutaitoa voi kuitenkin onneksi kehittää. Digitaalisen sivistyksen tulee vastata tätä muuttunutta ja alati muuttuvaa mediaympäristöä. Sitran tutkimuksessa tuodaan esille tarve toteuttaa kansallinen digitaalisen sivistyksen projekti. Koska oppiminen (saati digioppiminen) ei ole ainoastaan lasten asia, tulisi riittävän informaatiolukutaidon ja digitaalisen sivistyksen varmistaminen olla mukana eri koulutustasojen opetussuunnitelmissa.