Valikko 

Blogi

Hienoa, että varhaiskasvatuksen maksukorotuksia harkitaan uudelleen!

Julkaistu 3.6.2016

Varhaiskasvatukseen on kuluneella vaalikaudella kohdistunut useita päätöksiä, joita sivistysvaliokunnassa on käsitelty. Moni näistä päätöksiä on ollut tosi vaikea. Nyt esillä ollut varhaiskasvatusmaksujen korotus on kuitenkin ollut ehdottomasti kaikkein huonoiten perusteltavissa oleva päätös.

Olemme puhuneet asiasta paljon sivistysvaliokuntaryhmässä ja vienet asiaa myös eduskuntaryhmäämme. Tiedän myös, että opetusministeriössä on ministeri Sanni Grahn-Laasosen johdolla kovasti etsitty tälle vaihtoehtoisia ratkaisuja. Olen todella iloinen, että hallitus on ottanut huolen omakseen ja on myös löytynyt valmius tarkastella maksukorotuksia uudestaan. Säästöpäätöksiä tarvitaan, mutta tämä on sellainen kokonaisuus, että sitä on ollut käytännössä vaikea puolustaa. Varhaiskasvatusmaksujen korotusehdotukseen liittyy useita suuria heikkouksia. Kyseessä on käytännössä uusi progressiivinen veron korotus, joka osuu ennen kaikkea tavallisiin keskituloisiin ja perheisiin. Se ei myöskään kannusta äitiä palaamaan töihin, vaan päinvastoin korotettujen maksujen myötä yhä useampi joutuisi toteamaan, ettei töihin kannata mennä, vaikka töitä olisikin tarjolla. Tämä puolestaan taas heikentää valtion verokertymää.

Uudelleen harkintaa puolustaa myös se, etteivät maksukorotukset olisi tuoneet niistä ennakoituja säästöjä. Nimenomaan tätä epäkohtaa olemme sivistysvaliokuntaryhmästämme korostaneet. Tiedossamme on, etteivät kunnat olisi myöskään vieneet subjektiivisen päivähoidon rajauksia päätöksenteossaan eteenpäin. Kaikkiaan ehdotuksen säästöpotentiaali vaikuttaa olleen ylimitoitettu. Kiitos siis hallitukselle viisaudesta ja valmiudesta harkita tätä kokonaisuutta uudestaan!

Lakiesityksessä oli toki myös hyviä asioita, kuten se, että se olisi pienentänyt kaikkien pienituloisimpien esimerkiksi yksinhuoltajien asiakasmaksuja. Kokonaisuuden kannalta haitat kuitenkin vaikuttaisivat olevan hyötyjä suurempia, sillä tämä hallituksen esitys sisälsi epäilyksen negatiivisista vaikutuksista perheiden ostovoimaan, kannustavuuteen ja tasa-arvoon samalla kun varsinaisia säästöjä ei olisi juuri syntynyt.