Ted Apterin ja Saara-Sofia Sirénin yhteinen mielipidekirjoitus

Itämeri on maailman toiseksi suurin murtovesiallas ja sen valuma-alueella asuu 85 miljoonaa ihmistä. Silti sitä ei Euroopassa vieläkään huomioida riittävästi. Itämeren suojelustrategiaa on viimeksi suuremmin uudistettu vuonna 1992 ja viimeisin EU-strategiakin on vuodelta 2009.
Itämeren suojelu alkoi vuonna 1972 Suomen aloitteesta järjestetyllä kongressilla, jonka lopputuloksena suojelusopimus allekirjoitettiin Helsingissä vuonna 1974 – siis tasan 50 vuotta sitten. Moni asia on sittemmin muuttunut.
Itämeren suojelussa tulisikin entistä paremmin huomioida muuttunut toimintaympäristö. Ensinnäkin öljykuljetuksia Itämerellä operoivan Venäjän pelikirjaan kuuluu muun muassa ympäristökatastrofien käyttäminen omien intressiensä ajamiseksi, kuten viimeistään Kahovkan padon räjäyttäminen Ukrainassa viime vuonna todisti.
Toiseksi Itämeren rannikkovaltioiden taloudellinen tilanne on aivan erilainen kuin toisen maailmansodan päättymistä seuranneilla talouskasvun vuosikymmenillä. Monissa maissa on nähty taantuma tai lama kolmella vuosikymmenellä putkeen. Samalla ilmaston globaali lämpeneminen on kiihtynyt entisestään. Talous-, turvallisuus- ja ympäristöpolitiikkaa ei enää voi tehdä huomioimatta niiden keskinäisiä vaikutuksia toisiinsa.
Itämeren lajisto on niukka, mutta ekosysteemi on rikas ja ainutlaatuinen. Se on myös yksi maailman saastuneimmista meristä, joka on mataluutensa sekä alhaisen suolapitoisuutensa vuoksi erityisen herkkä muutoksille.
Helsingin sopimuksesta on kulunut 50 vuotta. Moni asia on muuttunut, mutta tarve suojella Itämerta ei ole kadonnut minnekään. Tässä hetkessä Suomella olisi erinomainen tilaisuus tehdä uusi aloite ja kutsua neuvottelupöytään edellisen sopimuksen maiden lisäksi myös Euroopan unioni. Luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen ja eurooppalaisten ekosysteemien elinvoimaisuus ovat koko unionin kokoisia asioita, joihin tulee löytää unionilta myös yhteistä budjettia.
Helsingin hengessä monelle rakas Itämeri voidaan pelastaa Haaparannasta Lyypekkiin ja Pietarista Kööpenhaminaan. Fiksuista ratkaisuista kiittävät niin ympäristö kuin talouskin, ja samalla tulisi ennakoitua myös nykyisen ja tulevan kehityksen mukaiset ympäristökatastrofit. Se olisi monella mittarilla koko Euroopan etu.

Ted Apter, eurovaaliehdokas (kok), Helsinki
Saara-Sofia Sirén, kansanedustaja (kok), Turku