Tiistaina käytiin eduskunnan täysistunnoissa valtiopäivien avauskeskustelu, jossa tarkoitus oli keskustella hallituksen suunnittelemista lakiesityksistä kuluvalle vuodelle. Minun piti oikein tarkistaa päiväjärjestyksestä, mitä asiakohtaa käsittelemme, kun hallituspuolueiden puheenvuorot keskittyivät niin vahvasti edellisten hallitusten toimiin – ja etenkin Kokoomukseen. Kyseinen asiakohta todellakin oli ”Pääministerin ilmoitus hallituksen politiikasta vuonna 2020 ja keskeisimmistä eduskunnalle annettavista esityksistä”, vaikka pidetyistä puheenvuoroista sitä ei olisikaan uskonut.
Puheenvuoroja kuunnellessa ei voinut välttyä pohtimasta, miltä mahtaa keskustan kansanedustajista tuntua, kun nykyiset hallituskumppanit jatkuvasti kritisoivat Sipilän hallituksen toimia. Ei voi olla mukavaa kuunnella puheenvuoro toisensa jälkeen, miten nykyiset hallituspuolueet jatkavat silloista oppositiopolitiikkaa ja moittivat niitä päätöksiä, joiden avulla, keskustalaisen pääministerin johdolla, luotiin Suomeen toistasataa tuhatta uutta työpaikkaa. Laitettiin Suomea kuntoon, kuten keskustalaiset sanovat.
Sikäli kun keskustelu pysyi asiassa, luetteli nykyinen hallitus tekemiään päätöksiä menojen lisäyksistä. On kuitenkin helppoa tehdä politiikkaa, jolla lisätään kustannuksia. Politiikassa vaikeampi osuus on se, miten hyvien asioiden menolisäykset rahoitetaan. Hallitusohjelmankin mukainen talouden tasapaino edellyttäisi, että tehtäisiin päätöksiä myös siitä, miten tuloja lisätään. Se olisi myös kestävän kehityksen mukaista.
Hallitus on ohjelmassaan antanut suomalaisille joukon lupauksia politiikan uudistamisesta. Niihin kuuluu muun muassa ”Lupaus pitkän aikavälin politiikasta” ja ”Lupaus tietopohjaisesta politiikasta”. Näissä lupauksissa hallitus on sitoutunut esimerkiksi pitkän aikavälin tavoitteiden huomioon ottamiseen ja järjestelmälliseen parlamentaariseen yhteistyöhön sekä tietopohjaiseen politiikan tekoon ja yhteistyöhön tiedeyhteisön kanssa.
Jos ajatellaan esimerkiksi hallituksen ilmasto- tai työllisyyspolitiikkaa, tuntuu siltä, etteivät nämä lupaukset ole hallituspuolueilla olleet ainakaan päällimmäisinä mielessä.
Usea hallituspuolueiden edustaja alleviivasi, miten hiilineutraaliustavoite on hallituksen tärkein tehtävä. Koko talouspolitiikka taasen on rakennettu kasvavan työllisyysasteen varaan. Asiantuntijoiden viestit eivät kuitenkaan näy hallituksen toimissa sen enempää kuin parlamentaarinen yhteistyökään.
Esimerkiksi ilmastopolitiikka: tavoitteet hallituksella ovat kunnianhimoiset, maailman parhaat. Mutta asiantuntijat laidasta laitaan ovat yhtä mieltä siitä, että toimet puuttuvat. Tälle vuodelle hallitus ei ole budjetoinut käytännössä mitään vaikuttavia ilmastotoimia, vaan päätöksiä on siirretty eteenpäin ensi vuodelle tai lukuisiin selvityksiin sitäkin pidemmälle. Ilmastolle haitallisten yritystukien vähentämisen sijasta niitä lisätään, eikä esimerkiksi tutkijoiden suosittamaa leikkausta turpeen polton verotukeen tehty.
Entä sitten työllisyyspolitiikka? Uusien työpaikkojen luominen on hallituksen talouspolitiikan pohja. Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi talouden tasapaino vuonna 2023, mutta toimet eivät ole sen suuntaisia. Pysyviä menoja on lisätty ilman tietoa niiden rahoittamiseksi tarvittavista työllisyystoimista. Jälleen asiantuntijat ovat yhtä mieltä: hallituksen finanssipolitiikkaa ei ole vastuullisella linjalla. Toistaiseksi hallituksen toimet pikemminkin vähentävät työllisyyttä, eivät lisää sitä. Samaan aikaan kuntatalous on kasvavien haasteiden edessä. Huolensa hallituksen talouspolitiikasta on ilmaissut muun muassa Euroopan komissio, IMF, luottoluokittaja, muut pohjoismaat sekä hallituksen oma, puolueeton talouspoliittinen arviointineuvosto. Samaa viestiä on pitänyt esillä Kokoomus viimeiset puoli vuotta.
Harmittaa myös se, ettei hallituksen lupaamaa parlamentaarisen yhteistyön lisäämistä ole näkynyt. Edellisellä kaudella pääministeri Sipilän johdolla tehtiin kahdeksan puolueen yhteiset ilmastolinjaukset. Tämän yhteistyön pohjalta olisi ollut luontevaa jatkaa parlamentaarista yhteistyötä, mutta lukuisista kyselyistä huolimatta sellaista ei ole näköpiirissä.
Eikö juuri ilmastopolitiikka olisi teema, jossa tulisi tehdä laajapohjaista yhteistyötä yli hallitus- ja puoluerajojen, yli hallituskausien?
