Tällä viikolla eduskunnassa käytiin välikysymyskeskustelu Marinin hallituksen EU-vaikuttamisen epäonnistumisesta. Tänään eduskunta äänesti hallituksen luottamuksesta.

Välikysymys oli perusteltu hallituksen EU-vaikuttamisen ongelmien vuoksi. Kuohunnan keskiössä ollut ennallistamisasetus oli yksi, mutta valitettavasti ei ainoa, esimerkki ongelmista, joita hallituksen sisäinen riitely on EU-vaikuttamiselle aiheuttanut.

Komission esitys ennallistamisasetuksesta annettiin lähes viisi kuukautta sitten. Kaiken julkisen keskustelun jälkeenkin on edelleen jokseenkin epäselvää, mikä hallituksen kanta ennallistamisasetukseen oikeastaan on. Vihreiden puheenvuorot korostivat asetuksen tärkeyttä kun taas keskustapuolueen mukaan asetusta ei hyväksytä. Kun selkeää kantaa ei ole, tulee vaikuttamisesta käytännössä mahdotonta.

Välikysymys oli välttämätön, jotta Suomen kanta asiaan saadaan terävöitettyä. Hallitus ei ole kyennyt muodostamaan kantaa Suomelle keskeisissä kysymyksissä ja tämä on aiheuttanut haittaa Suomen EU-vaikuttamiselle. Pääministerin kuuluisi johtaa Suomen EU-politiikkaa. Pääministeri vastaa viime kädessä siitä, että hallituksen sisällä olevat erilaisetkin kannat tulevat soviteltua yhteen ja Suomi puhuu yhdellä äänellä. Suomen kanta ei voi olla riippuvainen siitä, keneltä ministeriltä kysytään.

Ennallistamisasetuksen käsittely on ollut monella tavalla poikkeuksellisesta. Vastoin suuren valiokunnan ja hallituksen omia ohjeita, hallitus viivytteli kannan muodostuksessa niin kauan, ettei eduskunta tosiasiallisesti enää voinut käyttää kaikkia parlamentille kuuluvia vaikuttamisen välineitä. Lisäksi hallituksen rivit repeilivät valiokuntakäsittelyjen aikana ja osa hallituspuolueista asettui kokoomuksen linjan taakse. Hallituspuolueiden omat kansanedustajat eivät siis tukeneet hallituksen linjaa vaan pyrkivät vaikuttamaan siihen eduskunnasta käsin. Tämä on hyvin poikkeuksellista. Lopulta jopa varapääministeri Saarikko vetosi jälkikäteen pääministeriin kannan tarkistamisen puolesta. Tämäkin on hyvin poikkeuksellista.

Hallitus sai lopulta rivinsä suoraksi, eikä kaatunut välikysymykseen. Kuvaavaa on, että keskustan mukaan hallituksen vastaus välikysymykseen on merkittävästi kielteisempi kuin hallituksen alkuperäinen U-kirjelmä. Vihreiden mukaan kanta ei ole muuttunut miksikään. Ennakkovaikuttamista olisi pitänyt tehdä jo keväästä lähtien, mutta minkä kannan pohjalta, kun yhteistä näkemystä ei vieläkään ole?

Seuraavaksi Suomen kannan asetukseen määrittelee suuri valiokunta. Olen valiokunnan jäsen ja teemme töitä nyt sen puolesta, että ulos saadaan selkeä, yhteinen, kielteinen kanta asetusesitykseen. Tämä on tärkeää, sillä esitys on Suomea kohtaan poikkeuksellisen epäreilu.

Keskustelu asetuksen ja välikysymyksen ympärillä on ollut mutkikasta ja epäilemättä paikoin vaikeasti seurattavaa. Prosessin kiemurat eivät varmastikaan kiinnosta suurta yleisöä, mutta niiden toimivuus on periaatteellisesti ja suomalaisten edun kannalta todella tärkeää. Nyt käyty julkinen keskustelu ja kiistely on osoittanut konkreettisesti, että Suomen tulisi tehostaa ennakollista EU-vaikuttamista. Keskeisintä on, että Suomen kanta on selvä ja tiedossa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Viivyttely ja takkuinen vaikuttaminen tulevat kalliiksi niin suomalaisille veronmaksajille kuin yrityksille.