Eduskunnassa aloitimme tällä viikolla valtion ensi vuoden talousarvioesityksen käsittelyn. Budjettia käsitellään koko loppusyksy jouluun asti.

Hallituksen budjettiesitys on saanut osakseen runsaasti kritiikkiä etenkin talouden asiantuntijoilta. Asiantuntijoiden kommentit ovat olleet suorastaan tyrmääviä: hallituksen esitystä on kuvattu sanoilla vastuuton, masentava ja holtiton. Talouspolitiikan arviointineuvostostakin on oltu huolissaan siitä, ettei hallitus noudata ”mitään talousneuvoja”. Myös valtiovarainministeriön sisältä kuuluu huolestuneita puheenvuoroja. 

Eikä ihme, sillä luvut ovatkin todella hurjia. Budjetin määrärahojen loppusumma on peräti 80,5 miljardia, mikä on miljardin enemmän kuin valtiovarainministeriön alkuperäinen esitys. Alijäämä on 8 miljardia ja siinäkin on kasvua kahden miljardin verran VM:n esitykseen nähden. Korkomenot kasvavat 1,5 miljardiin euroon – miljardi enemmän kuin ennakoitiin. Nyt valtion korkomenojen on arvioitu nousevan tulevien vuosien aikaan useampaan miljardiin. 

Tämä kaikki yhdistettynä järkyttävään työvoimapulaan ja heikkoon, lähes olemattomaan kasvuun. Näkymä on tulevaisuuden kannalta huolestuttava. 

Kautensa alussa Rinteen/Marinin hallitus puhui kestävästä kehityksestä. Kestävän kehityksen pilarit ovat sosiaalinen kestävyys, ympäristökestävyys sekä vastuu taloudesta. Hallituksen talouspolitiikasta tuo kolmas pilari on unohtunut kokonaan. Jatkuva velkaantuminen ei yksinkertaisesti ole kestävää.

Suomen talouden perusongelmat, kuten kestävyysvaje ja heikko huoltosuhde ovat olleet tiedossa pitkään. Nämä talouden ongelmat eivät ole hävinneet mihinkään, vaikka käsissämme on nyt muitakin kriisejä. Taloutemme pohja on edelleen ratkaisematta. 

Näiden keskeisten haasteiden ratkaisemisen sijaan hallituksen talouspolitiikan ohjenuorana on läpi kauden ollut kulutuksen ja menojen lisääminen. Se ei ole kestävää. Tämä hallitus tulee jäämään historiaan ennätysmäisestä velkaperinnöstä ja talouspolitiikasta, jossa kehykset menettivät täysin merkityksensä.

Kokoomuksen talouspolitiikka lähtee kestävän kasvun edellytysten tukemisesta. Kasvu ei synny siitä, että kulutetaan veronmaksajien rahaa, tai ulkomailta lainattua rahaa, jatkuvasti enemmän. Kestävä kasvu syntyy työstä ja yrittämisestä. 

Tällä hetkellä Suomen kasvunäkymät ovat synkät. Ja se erottaa meidät niistä verrokkimaista, joiden hyvinvointiin myös omaa hyvinvointiamme peilaamme. Meillä ei ole varaa niihin palveluihin ja etuuksiin, joita haluaisimme Suomessa nähdä. 

Hallitus ottaa jälleen miljardiluokassa uutta velkaa. Marinin hallituksen velkaperintö rikkoo ennätyksiä. Hallituspuolueet perustelevat raskasta velkataakkaa tälle kaudelle osuneilla kriiseillä. Onkin ihan totta, että tällä kaudella kriisejä on riittänyt ja niiden osalta menojen lisäyksille on perustettakin. Kriiseihin liittyviä menolisäyksiä olemme oppositiosta myös tukeneet.

Korona tai sota eivät kuitenkaan selitä kuin osan hallituksen velkalinjasta. Menolisäykset ja velkaantuminen alkoivat jo heti hallituskauden alussa, ennen kuin koronasta oli tietokaan. Joka vuosi hallitus on lisännyt valtavasti sellaisiakin menoja, jotka eivät liity kriiseihin. Hallituksen harkinnanvaraiset muut kuin kriisimenot ovat yli 2 miljardia euroa. Rahaa jaetaan siis enemmän kuin olisi välttämätöntä. Ja se on kestämätöntä ylisukupolvista politiikkaa. 

On tärkeää myös muistaa, että kriisejä voi olla vielä edessämmekin. Ei kukaan meistä tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ajat ovat monin tavoin epävarmat. Taloutemme tulisi olla paremmassa kunnossa juuri siksi, että voimme vastata ja valmistautua myös tuolevaisuudessa eteen tuleviin kriiseihin.

Rahan jakaminen on politiikan helpoin osuus. Jokainen päättäjä pystyy helposti luettelemaan tärkeitä kohteita, joihin olisi perusteltua lisätä rahaa. Vastuullinen päätöksenteko edellyttää kuitenkin myös sen toisen puolen pohdintaa. Mistä lisämenot rahoitetaan? Onko lisämenoihin varaa? 

Hallituksen talouspolitiikan keskeinen epäkohta on, että siltä puuttuu näkymä kestävämmästä tulevaisuudesta. Tällä hetkellä ainoa näkymä on heikko kasvu yhdistettynä lisääntyvään velanottoon ja kasvaviin korkomenoihin. VM:n mukaan velkasuhde kasvaa koko sen ajan, mihin ennustejakso ulottuu. 

Vastuullinen talouspolitiikka, kestävä kehitys ja strateginen ote johtamiseen edellyttäisivät, että hallitus olisi pyrkinyt esittämään edes jonkinlaisen uskottavan suunnitelman talouden tasapainottamiseksi keskipitkällä aikavälillä. Tätä hallitus ei edelleenkään tehnyt, vaan jätti senkin tuleville.