Valikko 

Blogi

Ei unohdeta työhyvinvointia!

Julkaistu 19.8.2015

 

 Elokuu on töihin paluukuukausi monessa suomalaisessa taloudessa. Kesäloman aikana on rentouduttu, vietetty aikataulutonta elämää läheisten kanssa. Taas jaksaa, vai jaksaako?

 

Työ ja työelämä ovat kokeneet sirpaloitumista viime vuosikymmenen aikana.  Työnteon tavat ovat muuttuneet ja moni on stressaantumaan työssään. Työntekijään kohdistuu katkonaisuutta ja kokonaiskuormitus on monella alalla kasvanut. Yhteiskunnan nopea murros on luonut uudenlaisia hyvinvointiongelmia, jotka liittyvät hallinnan vaikeuteen ja henkiseen hyvinvointiin.

 

Hallitusohjelmassa todetaan, että Suomen talous ja työllisyys kyetään kääntämään kasvuun vain yrittäjyyden ja työn tekemisen kautta. Hallitus aikoo kannustaa työelämän osapuolia luomaan paikallisen sopimisen toimintatapoja työpaikoille ja huolehtia paikallisen sopimisen edellytysten vahvistumisesta lainsäädäntöhankkein. Tavoitteena on, että yrityksissä kyetään nykyistä laajemmin paikallisesti sopimaan kilpailukyvyn parantamisesta, työllisyyden vahvistamisesta ja työsuhteen ehdoista. Jo Kokoomuksen strategisessa hallitusohjelmasta löytyy tavoite, että sairauspoissaolot vähenisivät lähitulevaisuudessa neljänneksellä.

 

Jotta pääsemme näihin tavoitteisiin, emme saa unohtaa työhyvinvointia. Kun työolosuhteet ovat kunnossa, niin työntekijä viihtyy. Terveelliset ja turvalliset työolosuhteet, työpisteen ergonomiset asiat ja laadukas sisäilma ovat jokaisen perusoikeuksia.

 

Työllisyysasteen merkitys korostuu entisestään tulevina vuosina suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Jatkossa yhä pienempi joukko työssäkäyviä rahoittaa työllään eläkeläisten, lasten sekä omat palvelunsa.

Ikärakenteen muutos haastaa myös sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisen, sillä väestön ikääntyessä myös palvelun tarve kasvaa. Siksi on tärkeää, että mahdollisimman moni työikäinen suomalainen saisi olla töissä ja työurat olisivat mahdollisimman pitkiä. Hyvinvointiin on varaa, kun mahdollisimman monelle on tarjolla työtä. Yksi tärkeä keino työurien jatkamisessa ja työllisyysasteen nostossa on nimenomaan työhyvinvointi. On tärkeää, että työssä viihdytään ja pidetään henkisestä ja fyysisestä jaksamisesta huolta. Tämä on oleellista myös taloutemme tulevaisuuden tuottavuudelle ja kilpailukyvylle.

 

Työhyvinvoinnissa on kyse työntekijän pärjäämisestä työyhteisössä. Ihminen onnistuu sellaisessa työssä, jonka tekemisestä hän pitää ja jonka hän kokee osaavansa. Työhyvinvointi muodostuu työn mielekkyydestä sekä työolojen terveellisyydestä ja turvallisuudesta. Työhyvinvointia lisäävät muun muassa hyvä ja motivoiva johtaminen sekä työyhteisön ilmapiiri ja työntekijöiden ammattitaito. Työhyvinvointi vaikuttaa muun muassa työssä jaksamiseen. Hyvinvoinnin kasvaessa työn tuottavuus ja työhön sitoutuminen kasvaa ja sairauspoissaolojen määrä laskee. Työssä viihtyminen ja työn imun vaikutukset ihmisen laaja-alaiseen hyvinvointiin ovat kiistattomat.

 

Valtiovalta voi tehdä vaikka mitä temppuja työurien pidentämiseksi, mutta se ei onnistui elleivät työpaikat ja työntekijät itse herää tähän työhön. Meillä on hienoja esimerkkejä työpaikoista ja yrityksissä, joissa työhyvinvointiin on jo panostettu ja tulokset puhuvat puolestaan. Lisäksi meillä on kansainvälisesti arvostettu Työterveyslaitos, tutkijoita, kouluttajia ja tutkittua tietoa – me tiedämme jo, kuinka työhyvinvointia lisätään.

 

Kannustava ja positiivinen ilmapiiri motivoi työntekijää. Työhyvinvointia tehdään työpaikoilla yhteistyössä – työntekijät ja esimiehet yhdessä – monin eri keinoin. Työelämässä pysytään pidempään, jos esimieheltä saa tukea. Hyvä johtaminen mahdollistaa ihmisille myös onnistumisia töissä. Oikeudenmukainen kohtelu, työaikajoustot, oikeanlainen riskienarviointi ovat keinoja viedä työhyvinvointia eteenpäin. Työhyvinvoinnin kokonaisvaltaisen ja kestävän kehityksen perustana ovat ihmisen perustarpeiden huomioiminen; psykofysiologiset perustarpeet, turvallisuuden tarve, yhteenkuuluvuuden tarve, arvostuksen tarve ja itsensä toteuttamisen tarve. Näiden tulee tyydyttyä myös työpaikalla. Jokaisella ihmisellä on myös velvollisuus huolehtia itsestään ja omasta jaksamisestaan. Menestyvissä yrityksissä on aineetonta ja aineellista työhyvinvointipääomaa. Työhyvinvointiasioissa yksityinen puoli on julkista sektoria huomattavasti edellä. Työhyvinvointia on suunnitelmallisesti johdettu vain kolmannessa organisaatioista. Valtio ja liike-elämän palvelut satsaavat henkilöstöönsä eniten, kunnat ja kuljetusala vähiten.

 

Näen, että meillä on monia keinoja lisätä työhyvinvointia; on katkaistava yli sukupolvien jatkuvat syrjäytymisketjut, tuettava kaikin tavoin työkykyä, työllistymiskykyä ja työllistymistä. Esimerkiksi työpaikan liikuntamahdollisuuksilla parannetaan työntekijöiden fyysistä ja henkistäkin hyvinvointia. Lisäksi on vahvistettava inhimillisen pääoman voimavaroja, kuten itsetuntoa, tulevaisuudenuskoa, sitkeyttä lapsesta lähtien poikkihallinnollisella yhteistyöllä. Työn ja perheen yhteensovittamiseen tarvitaan enemmän joustoa ja esimerkiksi pienten osa-aikaisia työsuhteita ja osatyökykyisten tukemista työelämään on tuettava entistä vahvemmin. On erittäin tärkeä, että työpaikoilla tiedostetaan henkilöstön työssäjaksamiseen vaikuttavat tekijät ja panostetaan ongelmien ennaltaehkäisyyn.  Tässä johtamisella ja esimiestaidoilla on erittäin suuri merkitys. Myös vapaa-ajan arvostuksella ja sosiaalisilla tukiverkoilla on työssäjaksamiseen suuri vaikutus.

Työhyvinvointi ja tuottavuus kulkevat käsi kädessä. Työhyvinvointipanostukset ovat aina taloudellisesti kannattavia. Ne eivät saisi tuntua ylimääräiseltä menoerältä, sillä satsaukset työhyvinvointiin ovat pitkävaikutteinen ja hyvä investointi ja oleellinen osa sitä työtä, joka turvaa yritysten menestyksen myös tulevaisuudessa. Suomalainen hyvinvointimalli kaipaa päivittämistä ja materiaalisen hyvinvoinnin ohella myös henkistä ja koettua hyvinvointia. Työhyvinvoinnin kehittäminen on kestävä tapa tuoda jatkuvuutta työyhteisöihin.

 

Työniloa ja innostusta työhön!