Johtamani Eduskunnan Feministiryhmä on tänään järjestänyt yhdessä Akatemiatutkija Johanna Kantolan kanssa parlamentaarisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tilaa käsittelevän seminaarin. Tilaisuudessa kuultiin kolme kansainvälistä asiantuntijapuheenvuoroa parlamentaarisesta tasa-arvotyöstä maailmalla, sekä pohdittiin kansanedustajista koostuvan paneelin voimin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden haasteita ja edistämistä eduskunnassa.

Eduskunnan puhemies Maria Lohela avasi tilaisuuden. Myös ministeri Kai Mykkänen toi tilaisuuteen oman tervehdyksensä. Arvovaltaiset avauspuheenvuorot korostivat aiheen ajankohtaisuutta ja tärkeyttä Suomessa.

 

Pidän tärkeänä eduskunnan roolia yhteiskunnan tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden edistäjänä. Mielestäni parlamentit voivat omalla toiminnallaan ja esimerkillään vahvistaa tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumista koko yhteiskunnassa. Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuonna on erinomainen hetki kääntää katse tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen ja vahvistamiseen myös omassa toiminnassamme eduskunnassa. Seminaarin yhtenä tavoitteena onkin aloittaa keskustelu siitä, kuinka vahvistaa eduskuntaa tasa-arvoisena ja yhdenvertaisena toimijana.

 

Seminaarin yhtenä asiantuntijatahona kuultiin Interparliamentary Union IPU:n edustajaa Zeina Hilalia. IPU on tehnyt vuosia työtä edistääkseen sukupuolten välistä tasa-arvoa ja yleistä yhdenvertaisuutta eri maiden parlamenteissa. IPU kehottaa parlamentteja tarkastelemaan tasa-arvoa esimerkiksi naisten ja miesten edustuksellisuuden osalta parlamentin eri valiokunnissa ja työryhmissä. Lisäksi tärkeää on huomioida mahdollisuus osallistua erilaisiin keskusteluihin ja saada äänensä kuuluviin. Tasa-arvon edistämiseen lainsäädännössä ja parlamentin toiminnassa liittyvät käytännöt ja rakenteet tulee selvittää. Myös eduskunnan työntekijöiden asema ja oikeudet ovat tärkeitä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisen näkökulmasta.

 

Britanniassa ja Ruotsissa on kartoitettu laajasti nais-, mies- ja eri vähemmistöihin kuuluvien kansanedustajien kokemuksia tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Britanniassa ja Ruotsissa on myös annettu konkreettisia toimenpide-ehdotuksia ja muutettu parlamentaarisia käytäntöjä tehtyjen kartoitusten perusteella. Seminaarin puhujat, professorit Sarah Childs (UK) ja Lenita Freidenvall (Ruotsi) kertoivat näiden prosessien tuloksista tilaisuudessamme.

 

Akatemiatutkija Johanna Kantola Helsingin yliopistosta nosti esiin, kuinka Suomessa ei ole viime aikaista tutkittua tietoa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta eduskunnassa. Suomessa on eri aikoina keskusteltu julkisuudessa mahdollisista tasa-arvon toteutumiseen liittyvistä haasteista eduskunnassa: valiokuntien sukupuolijakaumasta; kansanedustajien ja avustajien kohtaamasta epäasiallinen käytöksestä, joka voi liittyä heidän sukupuoleensa tai etniseen taustaansa; päätösten tekemisestä pienissä piireissä, kansanedustajiin kohdistuvasta vihapuheesta ja häirinnän sukupuolittuneisuudesta, jossa naisten saama palaute on enemmän henkilöön menevää kuin miesten. Kantolan mukaan nyt olisi hyvä hetki tarttua haasteeseen, kartoittaa ongelmat ja pohtia tapoja puuttua niihin.

 

Tilaisuuden lopuksi kansanedustajista koostuva paneeli kävi keskustelua sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta eduskunnassa: ongelmista, jo olemassa olevista hyvistä käytännöistä ja mahdollisuuksista parantaa eduskunnan toimintaa. Vilkkaassa keskustelussa nousi esiin monia kysymyksiä, joihin tulisi pohtia ratkaisuja tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden parantamiseksi eduskunnassa. Mukana keskustelemassa olivat kansanedustajat Anna Kontula, Ozan Yanar, Tiina Elovaara, Anders Adlercreutz, Tytti Tuppurainen ja Juhana Vartiainen.

 

Seminaari, ja osana sitä käyty paneelikeskustelu, osoittivat, että keskustelu on päivän polttava parlamenteissa ympäri maailman ja Suomessa on mahdollisuus ottaa käyttöön kansainvälisiä hyviä käytäntöjä tasa-arvon edistämiseksi.

Innostavasta tilaisuudesta riittää kirjoitettavaa vielä monen blogin verran, joten tulen palaamaan aiheeseen kun saan muistiinpanoja purettua.