Hallituksella on läpi koronakriisin ollut merkittäviä vaikeuksia avoimen tiedonvälityksen kanssa. Vaikka pääministerin selkeäsanaisia lausuntoja on toisaalta kiitelty, on tiedottamisessa ollut myös vakavia epäkohtia. 

Kriisitilanteen ollessa päällä tarvittaisiin selkeää strategiaa, hyvää koordinaatiota eri toimijoiden välillä ja ymmärrettävää viestintää. Sen sijaan hallituspuolueet ovat jatkuvasti mediassa vastakkaisilla viesteillä ja viranomaiset riitelevät tulkinnoista julkisuudessa. Ei ole ihme, jos välillä tuntuu, että koronakäänteissä on hankalaa pysyä kärryillä.

Viestinnän koordinaatio ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, ettei tarvittavia tietoja saada julkisuuteen. Tällaisestakin on viime aikoina ollut viitteitä. 

Suomessa otettiin nyt käyttöön valmiuslaki sillä keskeisellä perusteella, että viestintää saatiin keskitettyä valtioneuvoston kansliaan, eli käytännössä pääministerin alle. Tämän jälkeen viestintä kuitenkin hetkeksi loppui: hallituksen ministereitä ei meinattu ensin lainkaan tavoittaa kommentoimaan tehtyjä ja valmisteilla olevia päätöksiä.

Lisäksi esimerkiksi liikkumisrajoitusten valmistelu on salattu siinä määrin, että eri medioiden päätoimittajat ilmaisivat julkisesti huolensa hallituksen salailusta. Sittemmin salailun ovat tyrmänneet myös oikeusoppineet.

Ihmisillä on oikeus tietää, mihin arvioihin tehdyt päätökset pohjaavat. Hämmästystä ovat aiheuttaneet epäilyt siitä, että ministeriöstä on pyritty vaikuttamaan asiantuntijanäkemyksiin julkisessa keskustelussa. Lehtitietojen perusteella ilmassa on ollut poliittista ohjausta asiantuntijaorganisaatioidenkin suuntaan koronakeskustelun käydessä kuumana. Päätösten tulee kuitenkin perustua parhaaseen mahdolliseen tutkittuun tietoon ja tieteen on tietenkin oltava riippumatonta.

Tiedonvälityksen ongelmat koskevat myös hallituksen eduskunnalle antamia tietoja. Oikeuskansleri huomautti jo viime vuonna hallitusta useaan otteeseen siitä, että eduskunnalle annetut tiedot ovat olleet sekavia, epätarkkoja ja ohuita.

Hallituksen oman viestintästrategian arvoja ovat muun muassa avoimuus, selkeys ja rohkeus. Erikseen mainitaan, että ”myös keskeneräisestä voi ja pitää viestiä”. Näiden arvojen toteutuminen olisi erityisen tärkeää kriisitilanteessa. Mahdollisimman avoimella ja selkeällä viestinnällä lisätään luottamusta tehtyihin päätöksiin sekä estetään tehokkaimmin virheellisten käsitysten ja myös erilaisten salaliittoteorioiden leviäminen.