Valikko 

Blogi

Miedompia myrkkymaaleja veneen pohjaan!

Julkaistu 16.5.2016

Euroopan Meripäivät järjestetään tällä viikolla Turussa. Itämeri ja sen tulevaisuus puhuttaa jälleen. Olen pitänyt Itämeri-teemaa aina paljon esillä ja kannankin suurta huolta sen tilasta.

Erityisesti näin keväisin kun veneitä lasketaan vesille, olisi hyvä uhrata muutama ajatus käyttämilleen myrkkymaaleille. Koska asia on ajankohtainen, tein siitä viime viikolla kirjallisen kysymyksen. Vesiympäristön kannalta veneiden pohjamaalien eli antifouling-, kiinnittymisenestovalmisteiden käyttö on Suomessa ongelmallista.

Suuri osa veneen pohjaan sivellyistä myrkyistä liukenee vesistöön ja niillä on haitallisia vaikutuksia vesieliöille. Veteen liuetessaan tehoaineet ovat luonnollisesti myrkyllisiä muillekin kuin vain torjuttavaksi tarkoitetuille eliöille. Haitat kohdistuvat erityisesti herkkien rannikkovesien ja satama-alueiden eliöstöön. Haittavaikutusten voimakkuutta kasvattaa entisestään se, että veneitä lasketaan uudessa maalipinnassaan veteen juuri keväällä, useiden vesieliöiden parhaimpaan lisääntymisaikaan.

Sisävesillä ja Perämerellä antifoulingvalmisteiden käyttö on vieläpä varsin turhaa, sillä vesieliöiden levinneisyys riippuu veden suolapitoisuudesta. Veneisiin kiinnittyvät eliöt puuttuvat makeista ja vähäsuolaisista vesistä.

Veneiden pohjissa käytettävien haitallisten maalien myyntiä ja markkinointia on rajoitettu Suomessa viime vuosina. Suomessa saa käyttää vain Tukesin hyväksymiä antifoulingvalmisteita. Näiden valmisteiden ympäristö- ja terveysvaikutukset on arvioitu ja valmisteiden käytölle on asetettu rajoituksia.

Pesuvesien koostumusta selvitettiin Pidä Saaristo Siistinä ry:n ja Saaristomeren suojelurahaston tutkimuksessa vuosina 2014–2015. On huolestuttavaa, että pesuvesistä löytyy edelleen tributyylitinaa (TBT) ja trifenyylitinaa (TPT), joiden käyttö on ollut kiellettyä vuosikausia. Suomessa käytetään hyvin kuparipitoisia antifouling-maaleja, vaikka vähempikin riittäisi.
Tutkimus osoitti, että samaan lopputulokseen päästään myös pienemmillä kuparipitoisuuksilla. Mekaanisia menetelmiä käyttäen vastaava tulos on saatavissa jopa kokonaan ilman myrkkymaaleja.

Yleisimmät Suomessa käytettävät tehoaineet maaleissa ovat nykyisin kupari ja sinkki. Molemmat ovat suurina pitoisuuksia ihmisille vaarallisia, mutta jo pieninä pitoisuuksina ne ovat haitallisia Itämeren eliöstölle. Haitalliset antifoulingvalmisteet estävät mikrobien ja kehittyneempien kasvi- ja eläinlajien muodostaman kasvuston tarttumista veneenpohjaan kemiallisten tai biologisten ominaisuuksien vuoksi. Sinkki ja kupari vahingoittavat muun muassa rakkolevän ja sinisimpukan lisääntymiskykyä. Molemmat ovat avainlajeja, joista monen muun lajin hyvinvointi ja olemassaolo riippuu.

Orgaaniset tinayhdisteet TBT ja TPT ovat tinayhdisteiden myrkyllisimpiä muotoja. Ympäristöluvan alaisessa toiminnassa olisi tärkeää seurata nyt seurattavan TBT-tason lisäksi myös TPT-tasoa. Molemmat ovat kaloille ja vesieliöille erittäin myrkyllisiä aineita, jotka voivat kertyä elimistöön ja aiheuttaa hormonimuutoksia. Aineita löytyy etenkin satamien ja telakoiden edustalta merenpohjasta. Pesuvesitutkimuksen mukaan niitä irtoaa yhä myös veneiden pohjista. Tutkimuksen johtopäätös onkin se, että veneiden pohjien pesussa syntyviä pesuvesiä ei saa päästää ympäristöön käsittelemättöminä.

Suomessa sallittujen antifouling-maalien kuparipitoisuuksia tulisikin mielestäni rajoittaa. Esimerkiksi Ruotsissa viime vuonna tehdyssä projektitutkimuksessa selvisi, että jo hyvinkin alhaisella kuparipitoisuudella päästään toivottuun vaikutukseen eli veneiden pohjien fouling-eliöiden kiinnittymisen vähenemiseen merkittävästi.

Tiedustelinkin kirjallisessa kysymyksessäni aikooko hallitus alentaa kiinnittymisenesto- eli antifoulingvalmisteiden sallittuja kuparipitoisuuksia saadakseen muutoksen edellä mainittuun nykytilanteeseen. Palaan asian, kunhan saan ministeriöltä vastauksen.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *