Valikko 

Blogi

Tavoitteena puhdas Itämeri

Julkaistu 27.1.2015

Rakastan merta. Olen aina elänyt lähellä merta ja veneillyt perheeni kanssa aivan pienestä pitäen. Varhaisimmat kesämuistoni liittyvät mereen. Muistan miten olen kahlaillut merenrantaa pitkin ja miltä tuntui nukahtaa veneen keulaan, aaltojen keinuntaan.

Muistan myös, miten ensimmäisen kerran havahduin meremme tilaan. Eräänä 90-luvun kesänä olimme purjehtimassa perheen pienellä H-veneellä. Satamaan saavuttuamme pulikoimme veljeni kanssa meressä tuntikausia. Yhtenä aamuna veneen oli ympäröinyt sinilevälautta ja uiminen kiellettiin. Puhdasta, kirkasta uimavettä ei voinutkaan enää pitää itsestäänselvyytenä.

Viime kesinä sinilevätilannetta on voinut seurata uutisten lisäksi sosiaalisen median päivityksistä. Veneilevät tutut vinkkailevat toisilleen sinilevätietoja eri satamista. Reittejä suunnitellaankin säiden ja tuulien ohella sinilevätilanteen mukaan.

Itämeren tila on edelleen huolestuttava. Vaikka välillä saadaan hyviäkin uutisia, on Itämeren tilannetta pidettävä aktiivisesti esillä. Meremme pelastaminen edellyttää konkreettisia toimia niin kansainvälisellä, kansallisella kuin kansalaisten tasolla. Paljon on tehtykin, puheita, strategioita ja ohjelmia laadittu, projekteja ja hankkeita toteutettu. Itsekin olen puhunut asiasta vuosia ja Itämeren pelastaminen oli myös edellisissä eduskuntavaaleissa kärkiviestejäni.

Miksi asian esillä pitäminen on sitten tärkeää? Siksi, että senkin jälkeen kun Itämeri on jonain päivänä vihdoin pelastettu, on sen suojelua jatkettava yhtä tarmokkaasti. Meillä on vain yksi maapallo, jonka suojelu on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa. Sitä on ympäristön kannalta kestävä päätöksenteko!

 

Kansainvälisellä yhteistyöllä tehoa ja jatkuvuutta

Koska Itämeren ympärillä on useita valtioita, on selvää, ettei meri pelastu ainoastaan Suomen omin toimenpitein. Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä ja yhteisiä sitoumuksia päästöjen vähentämiseen. Euroopan parlamentilla on keskeinen rooli erityisesti Itämerityön jatkuvuuden varmistamisessa ja rahoittamisessa. Tavoitteet jäävät tavoitteiksi ja toimenpiteet suunnitelmiksi, ellei niiden toteuttamiseksi löydy rahoitusta.

EU:n Itämeristrategia on EU:n jäsenmaiden ja Euroopan komission välinen sopimus yhteistyön tiivistämisestä Itämeren alueella. Strategia on sisällöltään laaja ja Itämeren pelastaminen yksi sen tavoitteista. Meren suojelun lisäksi strategialla pyritään muun muassa yhdistämään Itämeren alueita esimerkiksi parempien kulkuyhteyksien kautta sekä lisäämään jäsenmaiden hyvinvointia. On hyvä asia, että Itämeren alueen yhteistyöstä linjataan näin laajasti yhdessä strategiassa, eikä meren suojelua ole pyritty irrottamaan muusta yhteistyöstä. Näin yhteistyön eri näkökulmat ja tavoitteet tulee huomioitua.

Päättäjien rooli suomalaisen ympäristötietotaidon viemisessä muihin Itämeren maihin on myös keskeinen. On varmistettava, että olemme aktiivisesti mukana kansainvälisissä verkostoissa osallistumassa keskusteluun, vaatimassa toimenpiteitä myös muilla alueilla, sekä varmistamassa riittävien resurssien osoittamisen Itämeren pelastamiselle.

Sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla Itämeren hyväksi toimivia tahoja on paljon. On tärkeää, että yhteistyötä ja eri tahojen tekemää Itämerityötä koordinoidaan järkevällä tavalla. Ei ole tarkoituksenmukaista, eikä kestävää, että lukuisat organisaatiot ja tahot eri jäsenmaissa tekevät päällekkäistä työtä omissa hankkeissaan ja projekteissaan, pahimmillaan toisistaan tietämättä. Toiminnan keskittämisellä ja paremmalla koordinoinnilla saadaan työlle enemmän vaikuttavuutta.

Maailman kauneimman saariston pääkaupunki Turku olisi luonteva paikka kansainvälisen Itämerityön koordinoimiseen. Esimerkiksi Centrum Balticum Turussa tekee esimerkillistä työtä Itämeren hyväksi ja sillä olisikin aidosti potentiaalia kehittyä koko Itämeren alueen yhteistyötä koordinoivaksi johtavaksi keskukseksi. Myös Turun kaupunki on ollut aktiivinen ja aloitteellinen kansainvälisen yhteistyön lisäämiseksi Itämeren hyväksi, erityisesti Pietarin suuntaan.

 

Kansallisella työllä strategiat toteutukseen

Vaikka kansainvälinen yhteistyö on Itämeren pelastamisen edellytys, varsinainen toteutus tapahtuu kuitenkin kansallisella tasolla. Kansainvälisessä Itämeripolitiikassa tärkeimpiä työvälineitä on meristrategiadirektiivi. Direktiivissä on vahvistettu yhteiset tavoitteet meriympäristömme suojelemiseksi ja säilyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenmaat ovat sitoutuneet kansallisesti vähentämään omia päästöjään. Kuluvan vuoden aikana jäsenvaltiot tekevät toimenpideohjelmia, joilla kansallisiin tavoitteisiin tulisi päästä.

Keskeistä on, että hankkeista, strategioista ja ohjelmista päästään aidosti puheista ja suunnitelmista varsinaiseen toteutukseen. Aikaisemmissakaan strategioissa ei ole ollut vikaa, mutta ympäristöministeriöstä on myönnetty, ettei toimeenpanossa ole onnistuttu riittävällä tavalla – ei meillä, eikä muualla. Nytkin tavoitteet ovat varsin kunnianhimoiset ja pidän todennäköisenä, ettei Itämeren tilaa saada hyväksi vielä vuoteen 2020 mennessä, vaikka kaikki toimenpiteet toteutuisivatkin. Asia on hyvin ajankohtainen, sillä merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmaehdotukset ovat parhaillaan lausuntokierroksella.

Saaristomeren rehevöitymisestä olemmekin pitkälti itse vastuussa ja vain itse voimme vähentää omia päästöjämme. Kuten tiedämme, tässä työssä keskiössä on maatalous. Maatalouspolitiikassa tulee pyrkiä saamaan kestävät ja ympäristöä kunnioittavat ratkaisut keskeiseksi ja kannustavaksi osaksi maatalouden kehittämistä siten, että maatalouden kuormitusta saadaan vähennettyä yrittäjälle kannattavalla tavalla. Esimerkiksi mahdollisimman tehokkaasta ravinteiden kierrätyksestä hyötyy sekä maatalousyrittäjä, että Itämeri.

Nykyisessä hallitusohjelmassa onkin linjattu erinomainen tavoite, jonka mukaan Suomesta halutaan tehdä ravinteiden kierrätyksen mallimaa. Itämereen vuotavia ravinteita tulee kierrättää ja ottaa hyötykäyttöön huomattavasti nykyistä tehokkaammin. Ravinteiden kierrätyksessä on valtavasti potentiaalia niin maatalouden kannattavuuden, kuin Itämeren suojelun näkökulmasta. Tervehdin suurella ilolla Varsinais-Suomen ELY-keskuksen pilottihanketta, jossa Varsinais-Suomesta on tarkoitus tehdä ravinneneutraali maakunta. Erityisen hienoa oli kuulla Kokoomusministereiden, Sanni Grahn-Laasonen ja Petteri Orpo, tukevan hanketta myös rahoituksen osalta. Tämäntyyppisiä pilottihankkeita suunniteltaessa on varmistettava, että kokemukset ja onnistumiset saadaan levitettyä myös muille alueille.

Maatalouden kehitystä voidaan tietysti ohjata myös tukien kautta. Maataloustukien tavoitteena on luonnollisesti turvata suomalainen ruoka. Yhtälailla tavoitteena on oltava maatalouden kuormitusten vähentäminen. Maataloutta tulisikin tukea tavalla, jolla paitsi mahdollisestaan elinkeinon kannattavuus, myös ohjataan maataloustuotantoa ympäristöystävällisempään suuntaan.

 

Itämerityö on myös arkipäiväisiä valintoja

Itämeren pelastaminen edellyttää valintoja meiltä kaikilta. Kestävä poliittinen päätöksenteko tarjoaa myös kotitalouksille mahdollisuuden olla mukana ympäristötalkoissa. Kulutustottumuksiin voidaan vaikuttaa verottamalla ympäristöä kuormittavaa toimintaa kovemmin, tai tukemalla kestävästi tuotettuja tuotteita suhteessa enemmän.

Ympäristötietouden parempi jakaminen ja kotitalouksien neuvonta kohti kestäviä ratkaisuja on myös tärkeää. Esimerkiksi edellisen hallituksen perinnöksi jättämän jätevesiasetuksen ristiriitaisia linjauksia on pyritty haja-asutusalueille tulkitsemaan jo vuosia. Tahtotilaa Itämeren pelastamiseksi varmasti löytyy, mutta ymmärrettävästi hankintojen tekemistä hidastaa epätietoisuus laitteiden tarpeellisuudesta ja ennen kaikkea toimivuudesta. On tärkeää, että jokainen kansalainen voi valita arjessaan ympäristön kannalta paremman vaihtoehdon. Se pitää vastuullisella päätöksenteolla varmistaa.
Ympäristökysymykset eivät saa jäädä talouden jalkoihin

Jälleen kysymys on kestävän kehityksen näkökulmien tasapainosta. Emme toki voi edetä vain ja ainoastaan ympäristön ehdoilla, mutta emme voi myöskään alistaa ympäristönsuojelua heikolle taloudelliselle tilanteelle. Vaikeinakin taloudellisina aikoina on tärkeä muistaa, että meillä on vain yksi maapallo ja jos me pilaamme sen, ei parhaimmallakaan taloudellisella menestyksellä tee yhtään mitään. Meillä on myös vain yksi Itämeri. Nyt tarvitaan tekoja ja toimeenpanoa, jotta tulevatkin sukupolvet voisivat saada muistoja puhtaassa meressä polskuttelusta. Itämeren suojelun tulee olla poliittisen keskustelun keskiössä muulloinkin, kuin vain loppukesän sinilevälauttojen aikaan.

2 kommenttia artikkeliin “Tavoitteena puhdas Itämeri

  1. Pekka Kannus

    Kirjoitus on ihan hyvä mutta samalla ihan samaa kuin muillakin
    Mitä itse teet asian puolesta
    Tuntuu että kerätään vaan rahaa jotta saadaan pidettyä seminaareja ja yllä jotain koneistoa joka niitä järjestää
    Kaikki kongreettiset tapahtumat joissa yritetään puhdistaa merta ovat yleensä lyhyitä muutaman tunnin mittaisia huonosti mainostettuja tapahtumia esim Project Aware
    Yksittäinen ihminen ei saa toiminnalleen avustusta säätiöiltä vaan pitää perustaa joku organisaatio sekä rekisteröidä se
    Tekee toiminnan vaikeaksi

    Pekka

    Vastaa

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *