Valikko 

Blogi

Tasa-arvoa perhevapaisiin

Julkaistu 19.3.2015

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

Suurin epäkohta naisten ja miesten välillä työmarkkinoilla liittyy tottakai vanhemmuuden kustannusten jakamiseen. Viimeaikoina on puhuttu paljon erityisesti ns. 6+6+6 -mallista, jossa vapaista korvamerkitään 6kk äidille, 6kk isälle ja 6kk jaettavaksi. Ehdotus on mielestäni hyvä ja konkreettinen avaus. Sen vahvuuksiin kuuluu tottakai se, että malli kannustaa äitejä nopeammin työelämään ja toisaalta isiä ottamaan enemmän vastuuta lastenhoidosta. En kuitenkaan ole täysin vakuuttunut, että tämä on paras mahdollinen tapa lisätä työelämän tasa-arvoa, enkä siksi ole valmis asettumaan täysin ehdotuksen taakse.

Ensinnäkin 6+6+6 -malli lisää merkittävästi julkisen sektorin kustannuksia, sillä mallissa pidennetään vapaiden enimmäiskestoa. Toiseksi malli ei juurikaan tasaa vanhemmuuden kustannuksia työnantajien kesken, eli se ei tältä osin parantaisi naisten asemaa työmarkkinoilla. Kolmanneksi malli rajoittaisi kokoomukselle perinteisesti tärkeää valinnanvapautta. Perheet ovat hyvin erilaisia ja on myös perheitä joille ihan oikeasti on vaan järkevämpää, syystä tai toisesta, että äiti on pidempään kotona. Esimerkiksi toimeentuloon tai omaan yritykseen liittyvät kysymykset saattavat olla merkittäviä, vaikkei päätös sinällään liittyisi sukupuoleen. Haluan uskoa, että perheistä löytyy paras tieto siitä, mikä juuri heille järjestelynä sopii. En tosin muutoinkaan usko pakkoon parhaana mahdollisena keinona kehittää maailmaa.

Pidän tottakai tärkeänä, että isien mahdollisuuksia osallistua lastenhoitoon parannetaan ja että
tähän myös kannustetaan. Lähtisinkin kannattamaan Ekonomien ehdottamaa mallia, jossa isän osuutta vapaista kasvatetaan (esim. isyysvapaata pidentämällä) ja samalla lisätään perhevapaiden joustavuutta. Joustavammat mahdollisuudet isän perhevapaiden pitämiseen ovat tarpeellisia, jotta mahdollisimman monella isällä ylipäänsä olisi mahdollisuus vapaat pitää.

Tämän tyyppinen malli parantaisi vanhempien mahdollisuutta jakaa vapaat keskenään, muttei kuitenkaan pakottaisi siihen. Malli pystyttäisiin toteuttamaan jopa kustannusneutraalisti, eli ilman että julkisen sektorin tai työnantajan kustannustaakkaa kasvatetaan.

Vanhemmuuden kustannusten jakamisessa keskeisin kysymys on kuitenkin se, miltä osin vauvasta aiheutuvat kustannukset ylipäänsä kuuluvat työnantajalle. Jos oikeasti haluttaisiin saada miehet ja naiset tasa-arvoiseen asemaan työmarkkinoilla, vanhemmuuden kustannukset katettaisiin julkisista varoista. Tämä on ongelma erityisesti naisvaltaisilla aloilla. Vauvauutiset ovat aina iloisia uutisia, mutta samalla esimerkiksi pienelle naisyrittäjille työntekijän äitiysloma voi aiheuttaa taloudellisesti aivan musertavan tilanteen.

Suomen ekonomien ehdotus perhevapaiden jakamisesta: ekonomit.fi

Katso pohdintaani aiheesta videolta: YouTube

Yksi kommentti artikkeliin “Tasa-arvoa perhevapaisiin

  1. Pingback: Tasa-arvoa ja joustoja työelämään | Saara-Sofia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *