Saara-Sofia Sirénin ansioluettelo on mykistävä. Ennen keväällä alkanutta Kokoomuksen kansanedustajan pestiä on 29-vuotias ekonomi ehtinyt vaikuttaa vahvasti Turun kunnallispolitiikassa ja monessa kansalaisjärjestössä. Hän on ehtinyt perustaa perheen mutta on joutunut sen myötä kokemaan myös jotain lamaannuttavaa: lapsen kuoleman omassa kehossa.

Saara-Sofia Sirén kuuluu mielenterveyspoliittiseen neuvottelukuntaan, joka on valtakunnallisten mielenterveysjärjestöjen kokoama kaikkien eduskuntapuolueiden yhteinen mielenterveyspoliittinen yhteistyöelin. Neuvottelukunnan jäsenyys ei ole sattumaa vaan oikeastaan luonnollinen jatko kaikelle sille ahkeruudelle ja auttamishalulle, joka Saara-Sofiaa leimaa.

”Olen törmännyt siihen suuren huoleen, joka liittyy ennen muuta nuorten kasvaviin mielenterveyden ongelmiin ja -häiriöihin. Kyseessä on vakava aihe, ei pelkästään inhimillisestä näkökulmasta, vaan myös terveyden ja kansantalouden kautta. Ongelmana ovat nuorten kasvaneet työkyvyttömyyseläkkeet, joissa masennus on hyvin merkittävä tekijä. Niihin pitäisi kyetä puuttumaan hyvin varhain, eikä ennaltaehkäisy tässä tilanteessa ole fraasi tai osa jotain korulausetta”, sanoo Saara-Sofia Sirén varsin painokkaasti.

Mielenterveys aiheena on hänelle tuttu jo liikunnan kentällä, jossa Saara-Sofia oli vuosikaudet aktiivinen vaikuttaja ja sieltä on peräisin myös ensi kosketus mielen kiemuroihin; voimistelevien nuorten syömishäiriöt veivät Saara-Sofian Syömishäiriöliiton (SYLI) toimintaan, jonka puheenjohtajaksi hän pian nousi. Liitto tekee läheistä yhteistyötä Mielenterveysseuran kanssa.

Lounaaksi lasi vettä ja tulehduskipulääke…

”Huomasin valmentaessani, että syömishäiriöt ovat valitettavan yleisiä voimistelulajeissa, joihin liittyy niin vahvasti estetiikka ja pyrkimys keveyteen. Esimerkiksi pukujen mittaustilanteet ja vartalon siihen osana kuulunut arviointi saattavat aiheuttaa nuorille ahdistusta.”

Saara-Sofia kertoo, että nuorille voimistelijatytöille järjestettiin Turussa hyvin onnistuneita työpajoja, joissa he pääsivät työstämään ulkonäköpaineitaan. Samalla valmentajat saivat työvälineitä ongelmatilanteiden varalle. Aikamoinen paradoksi muuten, että lajissa jossa energiankulutus on valtava ja ravintoa pitäisi saada paljon ja usein, korvataan ateria turhan helposti lasilla vettä ja tulehduskipulääkkeellä!

”Onneksi valmennus ammattimaistuu vuosi vuodelta ja näidenkin asioiden eteen tehdään hyvää työtä.”

Toinen iso asia johon Saara-Sofia Sirén haluaisi vaikuttaa nuorten elämässä, on puuttuminen koulukiusaamiseen. Siihenkin hän tutustui urheilupiirien kautta ja monet organisaatiot mm. TPS kampanjoivat tomerasti kiusaamisen torjumiseksi.

Pieni kiusa – suuri suru

”Kiusaaminen voi näyttäytyä ulospäin huonosti ja se voi vaikuttaa pieneltä sekä viattomalta, mutta kiusatulle se voi jättää elinikäisiä arpia ja vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen. Aivan samalla tavalla kuin syömishäiriöissä tehokkain keino näihinkin ongelmiin on varhainen asioihin puuttuminen – kynnys mahdollisimman matalalle.”

Masennus ja mielenterveyden häiriöt ovat erityisesti tämän vuosituhannen kasvava ongelma. Vastako nyt aiheesta puhutaan tai ongelmat tunnistetaan, vai onko arjen erilaisella ymmärtämisellä siihen vaikutusta?

”Varmasti yleinen taloustilanne vaikuttaa ilmapiiriin ja saattaa aiheuttaa ahdistusta sekä voimattomuuden tunnetta – millään ei ole ikään kuin väliä. Myös arjen hallinta käy vaativammaksi. Pitäisi olla enemmän ja nopeammin kaikkialla. Tulee helposti riittämättömyyden tunne”, pohtii Saara-Sofia Sirén.

Oma kysymyksensä on, voiko tällaisia ongelmia diagnosoida ja hoitaa ainoastaan perinteisin keinoin; pilleri ja sairauslomaa. ”Masennus on sairaus siinä missä muutkin, eikä siinä ole mitään ihmeellistä mutta auttaako toipumista, että alle kolmikymppiselle lyödään suoraan työkyvyttömyyseläke kaiken jatkoksi? Tuntuu että mennään jotenkin väärään suuntaan.”

Saara-Sofia Sirén sanoo, että enemmän pitäisi puhua oman arjen hallinnasta, siitä että elämään kuuluvat onnistumisten lisäksi myös ylä- ja alamäet, suru ja ahdistustakin. ”Ammattiapua tietenkin tarvitaan mutta sen pitäisi ennen muuta tukea toipumista.”

Oman elämän tragedia

Omaan perheeseen kohdistunut tragedia – jälkeläisen menettäminen ja kuolleen lapsen synnyttäminen on kokemus, jonka ankaruutta ulkopuolinen ei voi kuvitella. Saara-Sofia joutui sen läheistensä kanssa kokemaan. Hän sanoo toipuneensa koska sai apua!

”Halusin nostaa asian julkisuuteen, koska sellaista voi tapahtua kelle vain. Vaalikamppailun aikaan iloisen hymyn taakse kätkeytyi elämän vaikein aika mutta perhe, tukiverkko ja pieni esikoistyttö pakottivat jatkamaan arkea ja toivat iloa.”

Saara-Sofia Sirén painottaa, että kriisitilanteessa apua pitää hakea ja samalla avun saamisen pitäisi olla riittävän helppoa. Hän itse kävi keskustelemassa aiheeseen perehtyneen ammattilaisen kanssa Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.

”Minulle korostettiin, että en ole yksin asian kanssa, näin voi käydä ja ennen muuta – siitä selviää. Minua auttoi erityisesti ammattilaisen kuvaus siitä, miten suru tulee etenemään. Opin hahmottamaan että välillä tuntuu paremmalta mutta takapakkiakin voi tapahtua ja se on osa prosessia.”

Saara-Sofia Sirén ei jäänyt yksin murehtimaan ja surkuttelemaan tilaansa vaan luotti ammattilaisten tietoon ja tukeen. Itsesyytökset eivät saaneet häntä valtaansa ja aktiivinen elämä voi jatkua.

Ammattilaisiin kannattaa luottaa mielenkin murheissa.

Saara-Sofia Sirén on varsinaissuomalainen kansanedustaja (kok.), turkulainen kaupunginvaltuutettu ja maakuntavaltuuston varapuheenjohtaja.