Valikko 

Blogi

Pienten lasten vanhempien voitava osallistua politiikkaan ilman kannustinloukkuja

Julkaistu 16.11.2016

Puhe tekemäni lakialoitteen lähetekeskustelussa 15.11.2016.

 

Arvoisa puhemies! Lakialoitteeni koskee sairausvakuutuslain 11 luvun 8 §:ää ja liittyy kunnallisten luottamustehtävien hoidosta saatavien kokouspalkkioiden vaikutukseen vanhempainetuuksiin.

 

Sairausvakuutuslaissa säädetään äitiysrahan, isyysrahan ja vanhempainrahan määräytymisperusteista, ja näillä etuuksilla on tarkoitus huolehtia siitä, että vanhemmuuden kustannukset eivät olisi kenellekään kohtuuttomia. Tämän voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti päivärahaetuuksien määrä laskee vähimmäistasoon, mikäli lapsen vanhempi samanaikaisesti on ansiotyössä päivärahakauden aikana.

 

Tämän syksyn aikana on tullut esille sellaisia tapauksia, joissa kunnallisen luottamustehtävän hoitamisesta saadut palkkiot on tulkittu ansiotuloksi, luottamustehtävän hoitaminen on tulkittu työksi ja kokouspäiviltä maksettu vanhempainetuus on siten maksettu minimimääräisesti. Tämän lakialoitteen pontimena toimi erään kokoomuslaisen kaupunginvaltuutetun kokemus, ja koska henkilö on koulutukseltaan juristi, hän selvitti asian juurta jaksaen ja tuli samalla paljastaneeksi nykyisessä lainsäädännössä olevan epäkohdan.

 

Toimeentuloturva-asioiden muutoksenhakuelimet, sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus ovat ratkaisukäytännössään katsoneet, että voimassa olevan lainsäädännön mukaan kunnallisen luottamustoimen hoitaminen on sairausvakuutuslakia sovellettaessa rinnastettava ansiotyöhön. Kunnalliset luottamushenkilöt eivät kuitenkaan ole työ- tai virkasuhteessa kuntaan, eikä luottamustoimipalkkioista kerry lomaoikeutta tai eläkettä. Ansiotyötulojen tarkoituksena on tarjota toimeentulo, kun taas kunnallisista luottamustoimista maksettavien palkkioiden tarkoituksena on korvata tehtävään kuluvaa aikaa pitäen tämän perustuslaillisen oikeuden toteuttamisen mahdollisimman suuressa määrin kaikkien ulottuvilla, jotta kaikilla olisi mahdollisuus osallistua kunnalliseen päätöksentekoon. Tästä huolimatta, kuten edellä on todettu, luottamustoimipalkkioita on tulkittu vanhempainetuuksia pienentävänä.

 

Nykyinen hallintokäytäntö luottamustoimesta maksettavien palkkioiden vaikutuksesta erilaisiin etuuksiin myös vaihtelee. Esimerkiksi työttömyysetuuksien kohdalla luottamustoimesta saatu kokouspalkkio ei vähennä työttömyysetuuden määrää, mutta vanhempainetuuksien osalta näin on siis käynyt. Kunnallisista luottamustoimista maksettavien palkkioiden kohtelua eri etuuslajeissa olisikin tarkoituksenmukaista yhtenäistää.

 

 

Arvoisa puhemies! Perhe-etuuksien tarkoituksena on turvata lapsen kotona tapahtuva hoito. Se ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että pienten lasten vanhemmat joutuisivat eriarvoiseen asemaan osallistuessaan kunnallisen luottamustoimen hoitoon tai politiikkaan. Lapsiperheiden arjessa on paljon muitakin sellaisia tilanteita, joissa hoitoapua saadaan esimerkiksi perhepiiristä silloin, kun vanhemmilla on henkilökohtaisia menoja, eivätkä tällaiset järjestelyt, edes silloin kun ne ovat säännöllisiä, johda etuuksien maksamiseen miniminä. Huomionarvoista on myös se, että kunnallisiin luottamustehtäviin ja kunnallispolitiikkaan liittyvät kokoukset ovat yleensä monesti ilta-aikaan, jolloin — jos perheessä on kaksi vanhempaa — voisi ajatella, että toinen vanhempi voisi osallistua niihin kokouksiin ja se olisi tulkittavissa ikään kuin harrastuksena, siinä missä moni muukin harrastus.

 

Moni meistä itseni mukaan lukien tietää ihan omakohtaisestikin, että pienten lasten vanhempien osallistuminen politiikkaan on varsin haastavaa arjen suunnittelua ja sitä pitäisi nimenomaan edistää ja helpottaa, eikä luoda tällaisia kannustinloukkuja. Pienten lasten vanhempia tulisi päinvastoin kannustaa mukaan ja meidän tulisi pyrkiä aktiivisesti purkamaan osallistumisen esteitä. Yhteiskunnan on viestittävä lainsäädännön keinoin, että pienten lasten vanhemmat ovat haluttuja ja tervetulleita mukaan politiikkaan ja että pienten lasten vanhempien ihan siinä kuin kaiken ikäisten ja kaiken taustaisten ihmisten pitää voida kokea, että heillä on ihan yhtäläiset oikeudet osallistua päätöksentekoon. 

 

Kunnallisten luottamustehtävien hoitaminen on lainsäädännössä turvattu oikeus ja monelta osin myös velvollisuus, eikä niiden rinnastaminen ansiotyöhön siten ole mielestäni perusteltua. Poliittinen toiminta on jokaisen yhdenvertainen oikeus, ja yhteiskunnan täytyy tätä oikeutta kannustaa käyttämään. Meillä ei ole varaa siihen, että pienten lasten vanhemmat eivät osallistuisi yhteisten asioiden suunnitteluun ja niistä päättämiseen. Lapsiperheissä ollaan sitä paitsi monien keskeisten yhteiskunnan palveluiden suurkuluttajia, joten jo senkin takia olisi tärkeää saada pienten lasten vanhempien mielipiteet, näkemykset ja kokemukset mukaan siihen kunnalliseen päätöksentekoon.

 

Jotta pienten lasten vanhempia kannustettaisiin nykyistä paremmin kunnallisten luottamustehtävien hoitamiseen, olisi sairausvakuutuslakia perusteltua muuttaa siten, että kunnallisista luottamustehtävistä maksettavia palkkioita ei huomioitaisi päivärahoja alentavana tulona. Tämä on ajankohtainen keskustelu senkin vuoksi, että parhaillaan kerätään ehdokaslistoja kunnallisvaaleja varten ja tämän aiheen noustua julkisuuteen on hyvin vaikea perustella pienten lasten vanhemmille, että mukaan lähteminen kannattaa. Kun ison päätöksen politiikkaan mukaan lähtemisestä tekee, niin ei pitäisi joutua samalla pohtimaan sen vaikutusta omaan toimeentuloon.

 

Tein aiheesta syksyllä kirjallisen kysymyksen, ja sosiaali- ja terveysministeri Mattilalle. Hän totesi vastauksessaan, että nykyisellä käytännöllä ottaen huomioon luottamustoimesta saadut tulot vanhempainpäivärahojen arvioinnissa saattaa olla joissakin tapauksissa vaikutusta siihen, kuinka kansalaiset osallistuvat yhteiskunnalliseen toimintaan. Ministeri siis vastauksessaan totesi, että tällaisia tapauksia on ja ihmiset saattavat arvioida osallistumismahdollisuuksiaan tämän epäkohdan perusteella. Tätä ei Mattilan vastauksen mukaan kuitenkaan pidetty riittävänä perusteena muuttaa lainsäädäntöä siten, ettei luottamustehtävistä saatu palkkio koskaan vaikuttaisi maksettaviin sosiaalietuuksiin. Tältä pohjalta valmisteltiin tämä kyseessä oleva lakialoite, jossa ehdotetaan, että lainsäädäntöä muutettaisiin siten, että sairausvakuutuslain mukaisten vanhempainpäivärahojen määrän arvioinnissa ei jatkossa huomioitaisi kunnallisista luottamustehtävistä saatavia kokouspalkkioita.

 

Selkeyden vuoksi olisi perusteltua kuitenkin rajata joiltakin osin tätä linjausta. Tässä lakialoitteessani ehdotan, että rajoitettaisiin tätä poikkeusta siten, että huomioitaisiin vain kuntalain mukaisista tehtävistä maksettavat palkkiot eikä esimerkiksi kuntien omistamien osakeyhtiöiden maksamia palkkioita. Tämän lisäksi olisi perusteltua määritellä, että tätä sovelletaan vain osa-aikaisesti hoidettaviin kunnallisiin luottamustoimiin eikä esimerkiksi kuntalain mukaisen pormestarin tai vastaavan täysipäiväisen kunnallisen luottamustehtävän hoitamiseen, kuten esimerkiksi täysipäiväinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja joissakin kunnissa on. Silloin kun kysymyksessä on selkeästi kunnallinen luottamustehtävä esimerkiksi kaupunginvaltuustossa, niin nämä palkkiot eivät vanhempainpäivärahoihin vaikuttaisi.

 

Tarkoituksena on mahdollistaa myös pienten lasten vanhempien nykyistä paremmat mahdollisuudet osallistua kunnalliseen päätöksentekoon. Se on tärkeää, se on perusteltua, ja tällä pienellä lakimuutoksella voitaisiin tämä epäkohta korjata.