Valikko 

Blogi

Perustuvatko ympäristöministeriön kuluttajille antamat tiedot ja suositukset jätevesien puhdistuslaitteistosta tutkittuun tieteelliseen tietoon?

Julkaistu 8.4.2016

Haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen tarkoituksena on ollut vähentää haja-asutusalueella olevien, yleiseen viemäriverkkoon kuulumattomien talouksien ympäristökuormitusta. Tämä on hyvä ja tärkeä asia. Haja-asutuksen jätevesistä vesistöihin pääsee valumaan muun muassa fosforia ja typpeä, mikä taas aiheuttaa pohjavesien ja talousvesikaivojen pilaantumista sekä vesistöjen rehevöitymistä. Vesistöjensuojelun lisäksi jätevesien puhdistamisella edistetään myös hygieniaa, sillä puhdistamattomat jätevedet voivat levittää ulosteen mukana tauteja, kuten esimerkiksi norovirusta.

Jätevesien puhdistus on siis tärkeää. Haja-asutusalueillakin on puhdistettava vedet, etenkin jos kiinteistö sijaitsee lähellä ympäristönsuojelullisesti herkkiä alueita. Toteuttaakseen asetuksen määräykset kiinteistöjen omistajat ympäri maan joutuvat hankkimaan jonkinlaisen puhdistamoratkaisun. Mutta toimivatko ne?

Jätevesien puhdistamiseen tarkoitettuja laitteita on tarjolla monenlaisia. Puhdistamoratkaisun valinta ei ole helppo, eikä halpa investointi. Sitä tehdessä kuluttajalla pitäisi olla käytettävissä hyvät taustatiedot laitteista. Jotta jätevesiasetuksella todella edistetään vesien puhdistumista, pitäisi erilaisten laitteiden toimivuudesta olla helposti vertailtavaa, riippumatonta tietoa. Valitettavasti näin ei ole.

Ympäristöministeriön sivuilla on kyllä lueteltu erilaisia puhdistamoratkaisuja ja tutkimuksia. Taulukossa esitellään kaikenlaisia ratkaisuja erittelemättä kuitenkaan tarkemmin tutkimustuloksia. Taustatiedot ovat vaihtelevasti saatavilla ja tulosten tulkinta on kuluttajalle haastavaa. Raportteja on valtavasti ja niiden sisällöt poikkeavat toisistaan. Useissa tutkimuksissa käytetyt kuormat ovat laskennallisia ja arvioituja, jolloin poistumaprosentteja on hyvin vaikea laskea. Typen- ja fosforinpoistoprosentit vaihtelevat tutkimuksissa suuresti, eivätkä läheskään aina saavuta vaadittuja arvoja.

Kaiken lisäksi näyttää siltä, että suurinta osaa tutkimusraportteja ei ole julkaistu vertaisarviota käyttävissä tieteellisissä sarjoissa. Näin ollen niiden sisällön tieteellinen arvo ja paikkaansa pitävyys on jäänyt arvioimatta.  Mielestäni ensiarvoisen tärkeää olisi, että kuluttaja voisi luottaa siihen, että laitteen toimivuus on todennettu tieteelliset standardit täyttävällä tutkimuksella. Nyt julkisesti esillä olevista tiedoista ei käy ilmi, onko toimivuus todella todennettu tieteellisesti. Tieteellisiä julkaisuja, jossa pätevästi olisi selvitetty esimerkiksi maasuodattamon tai maahanimeyttämön toimivuutta täydessä mittakaavassa, realistisissa Suomen kaltaisissa ympäristöoloissa, ei ministeriön sivuilta ole löydettävissä.

Ministeriö kertoo myös laitteiden mahdollisista CE-merkeistä, mutta valitettavasti tämäkään merkki ei yksinään helpota kuluttajan laitevalintaa. Valmistajalla on oikeus käyttää merkkiä, kun tuote on testattu standardin mukaisesti – riippumatta esimerkiksi testauksessa havaitusta puhdistustehosta. CE-merkintä ei siis ole osoitus siitä, että laite täyttäisi jätevesiasetuksen vaatimuksia, eikä se siten palvele kuluttajaa asetuksen edellyttämän puhdistamomenetelmän valinnassa. Lisäksi testausten yhteydessä kertyneen tiedon julkistamisesta tai salassapidosta päättää testauksen tilaaja, eli valmistaja tai maahantuoja itse.

Kuluttajan on siis lähes mahdotonta saada jätevedenkäsittelyjärjestelmien toimivuudesta relevanttia, todennettua tietoa.

Näen tämän varsin ongelmallisena. Tänä päivänä puhutaan paljon tiedolla johtamisesta ja monet ovat yhtä mieltä siitä, että tieteellisiä tutkimuksia tulisi hyödyntää paremmin päätöksenteossa. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei puhdistusmenetelmien toimivuudesta ole käytännössä lainkaan tieteellistä näyttöä.

Siksi tein asiasta kirjallisen kysymyksen ministeri Tiilikaiselle. Ministeriltä saamassani vastauksessa ei oteta kantaa tarjotun tiedon todennettavuuteen, vaan kehotetaan kiinteistön omistajia käyttämään puhdistamoratkaisun valinnassa pätevää suunnittelijaa. Hyväkään suunnittelija ei kuitenkaan voi osoittaa varmasti toimivaa ratkaisua, ellei jätevesien käsittelyratkaisujen toimivuutta ole tieteellisesti tutkittu, eikä toimivuudesta ole riippumattomia tutkimustuloksia.  Tiilikaisen vastauksessa viitataan ministeriön ja SYKEn tarjoamiin listauksiin, mutta ei vastata varsinaiseen kysymykseeni siitä, perustuvatko internetsivuilla listatut testit ja tutkimukset tutkittuun, tieteelliseen tietoon.

Onkin siis mahdollista, että kuluttajia on ohjattu investoimaan puhdistusjärjestelmiin, jotka todellisuudessa eivät toimi tarkoitetulla tavalla, eivätkä siten täytä hajajätevesiasetuksen vaatimuksia. Rahat menevät, mutta vedet jäävät puhdistumatta. Tehtyjä puhdistussuunnitelmia tai asennettujen laitteiden puhdistustehoa ei tällä hetkellä käytännössä valvota.

Puhdistusratkaisujen toimivuus olisi ehdottomasti todennettava riippumattomilla, tieteellisillä tutkimuksilla. Olisi myös tarkoituksenmukaisempaa, että yksiselitteinen vastuu ja näyttötaakka laitteen toimivuudesta olisi valmistajalla (tai vaihtoehtoisesti ratkaisuehdotuksen tekevällä suunnittelijalla). Tällä hetkellä vastuu puhdistuslaitteen toimivuudesta on kuluttajalla.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *