Valikko 

Blogi

Metsähallituslaki ei ole niin paha, kuin mitä julkinen keskustelu antaa ymmärtää

Julkaistu 16.3.2016

Eduskunnan täysistunnossa on tänään ensimmäisessä käsittelyssä paljon huomiota herättänyt metsähallituslaki. Metsähallitusuudistukset ovat aina olleet suuren mielenkiinnon kohteena Suomessa, niin nytkin ja aivan ymmärrettävästi – koskeehan uudistus kaikille suomalaisille tärkeitä luontoalueita.

Johtamisjärjestelmä, perustuslainmukaisuus, kahden ministeriön ohjaus, kilpailuneutraalius ja eri maankäyttömuotojen yhteensovittaminen yhdessä organisaatiossa ovat monimutkaisia ja vaikeita asioita. Uudistuksen tavoitteena on, että valtion maat ja vedet tuottavat nyt ja tulevaisuudessa suomalaisille mahdollisimman paljon hyvinvointia.

Heti ensimmäiseksi on syytä tehdä selväksi, että Suomen ainutlaatuista luontoa ei uudistuksen myötä yhtiöitetä. Uudistuksen jälkeenkin valtion maat ja vedet ovat edelleen Metsähallitus-liikelaitoksen hallinnassa, eli suoraan valtion omistuksessa. Yhtiöstä ei voida myydä yhtään osaketta valtion ulkopuolisille tahoille ilman eduskunnan hyväksyntää ja lain muuttamista. Aiheutuneen yleisen huolen vuoksi ehdotin ympäristövaliokunnassa asian kirjaamista myös suoraan lakiin, mutta oli kirjausta tai ei, tilanne säilyy samana. Ainutlaatuisten, korvaamattomien maiden ja vesien omistus pysyy jatkossakin tiukasti valtiolla, uusi yhtiö vastaa ainoastaan käytännön toimista.

Metsähallituksen tehtävänä on hoitaa, käyttää ja suojella valtion maa- ja vesiomaisuutta kestävästi. Kestävyyden keskeisiä elementtejä ovat kestävän kehityksen mukaisesti ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Tätäkin toivomuksestani korostettiin ympäristövaliokunnan lausunnossa. Kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi Metsähallituksen toiminnot on suunniteltava ja sovitettava yhteen siten, että näihin kestävyyden vaatimuksiin voidaan vastata.

Eniten kysymysmerkkejä lakiesityksessä on herättänyt niin sanottu ”kolmas tase”. Kyseessä on kieltämättä varsin luova ratkaisu, jonka tarpeellisuus on ihan aiheesta aiheuttanut keskustelua. Uudistuksen jälkeen kokonaisuudessa siis olisi kolme tasetta: yksi niin sanottu tuottotase (jolla tuottovaatimus), toinen niin sanottu luontotase (ei tuottovaatimusta) ja kolmas jotakin tältä väliltä. Kolmanteen taseeseen siirtyy sellaisia alueita, joita voidaan hyödyntää sekä talouden, että luonnon ja virkistyskäytön näkökulmasta. Kolmas tase ei ole ongelmaton ratkaisu ja se kieltämättä monimutkaistaa järjestelmää, mutta toisaalta ratkaisu on parempi kuin alkuperäinen ehdotus näidenkin tase-erien siirtämisestä tuottotaseeseen. Keskeistä on, että kolmannella taseella ei ole asetettuja tuottovaatimuksia eikä sieltä voi siirtää alueita tuottotaseen puolelle ilman eduskunnan päätöstä (jota kyllä vastustettaisiin).

Yhtenä yksityiskohtana kokonaisuudessa on kovasti herättänyt huomiota niinsanottujen saamelaispykälien kohtalo. Mielestäni pykälät olisi hyvinkin voinut lakiin kirjata, mutta lopullisessa versiossa niitä ei nyt kuitenkaan mukana ole. Vaikka saamelaispykäliä ei esityksessä ole, ei lakiesityksen voi suoraan sanoa heikentävän saamelaisten asemaa. Metsähallituksen hallinnassa olevat kansallispuistot, erämaa-alueet ja muut luonnonsuojelualueet tulevat säilymään suojelukäytössä ja ympäristöministeriön ohjauksessa. Saamelaisasioihin liittyvistä kysymyksistä on syksyllä tulossa laaja selvitys, jonka yhteydessä saamelaisten asemaa ja oikeuksia toivottavasti tarkastellaan kokonaisuudessaan.

No miksi yhtiöittäminen tehdään juuri nyt ja kauhealla kiireellä? Keskeisin syy taustalla on EU:n hankintadirektiivi, joka tulee voimaan huhtikuussa. Direktiivin voimaantulon jälkeen valtio ei voi enää myöntää yksinoikeutta metsätalouden harjoittamiseen omalle yhtiölleen.

Entäs jos Metsähallitusta ei nyt yhtiöitettäisi? Vaihtoehtoina olisi valtion metsätalouden lopettaminen, metsätalousmaiden siirtäminen perustettavan osakeyhtiön omistukseen Ruotsin mallin mukaisesti tai Kanadan mallin mukaisesti Metsähallitus luopuisi nykymuotoisesta omaan lukuun harjoitetusta metsätaloudesta ja ryhtyisi kilpailuttamaan alueellisia käyttöoikeussopimuksia. Nämä mallit voidaan kaikki nähdä eduskuntakäsittelyssä nyt olevaa lakiesitystä heikompina, vaikkei hallituksen esitys täydellinen minustakaan ole.

2 kommenttia artikkeliin “Metsähallituslaki ei ole niin paha, kuin mitä julkinen keskustelu antaa ymmärtää

  1. Anonyymi, syystä

    Uusi MH-laki on todellisuudessa jopa pahempi kuin mitä julkisuudessa on kerrottu. Eikä se liity mitenkään siihen naurettavaan nolla-argumenttiin ei ”valtion metsät ja vedet ei myydä/yhtiöitetä”.

    Lain myötä hiljennetään Luontopalvelujen lausumismahdolliset, mikä on ollut keskustan ja nykyisen ylijohtajan (K) perustarkoituksia. Siksi puhutaan siitä ”yhdestä äänestä” ja ”johtamisjärjestelyistä”. Luontopalvelut on monella tasolla maamme osaavin laitos lausua yhteiskuntasuunnittelusta, erilaisista kehittämissuunnitelmista ja jopa lainsäädännöstä, ja Luontopalveluilla on myös fakta- ja juridispohjaisista lausunnoista johtuen ollut huomattavaa vaikutusvaltaa. Joka harvoin on ollut ”kehittäjien” ja erityisesti keskustan mieleen. Luulisi että demokraattisessa maassa pyrittäisiin saamaan mahdollisimman monta näkökulma minkä tahansa asiaan, mutta uusi MH-laki toimii (tarkoituksella) päinvastoin, koska se hiljentää Luontopalvelujen ääni.

    Lisäksi uusi laki siirtää melkein neljännes Suomesta Keskustan kontrollin alle, mikä lienee syy miksi juuri Keskusta on niin kuumeisesti ajanut MH-lakia (toki voi ihmetellä miksi Kokoomus ja Persut meni tähän peliin mukaan). Kaupallinen taso JA kolmas tase hallinnoi nyt käytännössä Maa- ja metsätalousministeriö (joka johtaa Metsähallituksen kaupallisia osia), ja MMM:stä tuskin löytyy edes siivoja jolla ei olisi Keskustan puoluekirja. Ennen uutta lakia ja hallituspuolueiden tase-kikkailut noin puolet MH:n alueista (mm. kaikki yleiset vedet) oli Luontopalvelujen kontrollissa (ja Luontopalveluilta kiellettiin vanhassa laissa kaikki taloudellinen hyödyntäminen). Valta päättää mitä näillä alueilla tehdään mahdollistaa Keskustalle taas kerran Kepulandia-kepulointia, eli omat kannattajat tuetaan valtion rahoilla ja omaisuudella. Just wait and see. Yksi selkeä askel tähän suuntaan on yhtäkkiä esiin pompannut ”luontomatkailun” tärkeys, sellainen matkailu kun ei tähän mennessä on kiinnostanut Metsähallitusta eikä MMM ollenkaan (sen sijaan Luontopalvelut on tätä hoitanut pitkään YM ohjauksessa). Lähitulevaisuudessa on odotettavissa sekä valtion tukea Kepulandian matkailuyrittäjiin että kolmannen taseen alueiden ”hyötykäytön” lisääntyminen.

    K, Kok ja PS ovat yhteen ääneen luvanneet että uusi laki ei millään tavalla heikennä Suomen luonnon tilaa eikä kansalaisten mahdollisuudet käyttää ja hyödyntää luontoa. Hyvä näin. Eduskunnan äänestystulokset ovat julkisia, joten nyt koko kansa tietää ne puolueet ja kansanedustajat joka äänestyksissä on tätä ajanut läpi. Ne ovat tulevaisuudessa vastuussa. Hallituspuolueiden lisäksi uutta MH-lakia tuki myös RKP ja Kristilliset. Kun kerran 130000 kansalaista otti kantaa kahdessa viikossa voi olla varma että kiinnostus tähän asiaan riitä ja tätä ei unohdeta ”koskaan”, ja sietää jopa toivoa Suomen luonnon tilasta tulisi kestovaalikysymys tästä tulevaisuuteen. Voihan se olla että tasavallan luonto hoidetaan tulevaisuudessa paremmin, mutta on hyvin, hyvin todennäköistä että menee juuri päinvastoin. Silloin voi olla varma että koko kansa muistaa mitkä puolueet ja mitkä kansanedustajat joka teki tämän mahdolliseksi.

    Oli tavallaan surkuhupaisaa seurata Ville Niinistön tähän lainuudistukseen liittyvät kommentit, entinen ympäristöministeri kun tietää vallan hyvin mitä tämä pimeässä rumasti ajaa mutta ei sellaista voi julkisesti sanoa (ilman todisteita, jos niilläkään).

    Yhtiöittäminen on sinänsä aivan järkevä toimenpide, mutta vähintään yhtä järkevä olisi ollut Luontopalveluiden irroittaminen Metsähallituksesta. Suomi tarvitsee oman asiantuntijaorganisaation, SYKE kun on vain tutkimuslaitos (ei hoida käytännön asioista ympäri Suomen kuten Luontopalvelut) ja ELY:t ovat nykyään täysin hampaattomia ja alasajettuja. Mitään muuta ei sitten onkaan. Kun katsoo miten muissa Euroopan maissa on asiat hoidettu, niin miltei kaikissa on itsenäinen ja luotettava luonnon hoitamis- ja suojeluorganisaatio. Esim. Ruotsissa on Naturvårdsverket (pääosin maa-alueet) ja Havmyndigheten (merialueet). Mutta tällainen ratkaisu olisi ollut myrkkyä lain säätäjille, koska yksi syy lain nykymuotoiluun oli nimenomaan Luontopalvelujen tukahduttaminen. Toivottavasti tämä laki aiheuttaa seuraavassa hallituksessa rekyyliä joka muodostaa Luontopalveluista omaa itsenäistä laitosta (toki jollain järkevämmällä nimellä).

    Pahoittelen että en voi laittaa tähän oma nimi ja sähköposti, mutta syy on yksinkertaisesti se että olen itse MH:ssa töissä. Ja talossa on tällä hetkellä aika kova kontrolli sekä erilaisia kostotoimia jos ei pysy ruodossa. On viime vuoden aikana mennyt jopa niin pitkälle että talon sähköpostit tarkastetaan ja kaikenlaista muuta.

    Vastaa
    1. Saara-Sofia Siren Post author

      Kiitos kommentistasi! Harmi todella, ettei sinulla ole mahdollisuutta kommentoida omalla nimelläsi. Mainitsemasi toimintatavat kuulostavat paitsi hälyttäviltä, myös laittomilta (sähköpostien tarkistus jne)!

      Olen kanssasi samaa mieltä, että lakiesityksen ongelmakohdat liittyvät juurikin luontopalveluiden rooliin ja vaikutusmahdollisuuksiin päätöksenteossa. Tähän kiinnitimme myös ympäristövaliokunnassa vahvasti huomiota. Harmitti, että ympäristövaliokunnan lausunnossa esittämämme hyvät huomiot jäivät huomiotta lopullisessa esityksessä,

      Tästä syystä en itse äänestänyt lain puolesta perjantaina (kuten varmaan huomasitkin kun olet äänestystuloksia seurannut). Mielestäni vihreiden Hanna Halmeenpään vastalauseessa oli hyviä muutosehdotuksia, samoja näkökulmia joita ympäristövaliokunnassa esitimme.

      Vastaa

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *