Valikko 

Blogi

Kestävää kalapolitiikkaa

Julkaistu 18.10.2018

Viime viikkoina kalapolitiikasta on jälleen käyty ajankohtaista keskustelua etenkin kalastuskiintiöihin ja kalakantoihin liittyen. Perjantaina 12.10. eduskunnassa käsiteltiin hallituksen esitys Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta. Maanantaina 15.10. Luxemburgissa kokoontui EU:n maatalous- ja kalastusneuvosto päättämään Itämeren kalastuskiintiöistä tulevalle vuodelle. Kalakantojen huolestuttava tilanne vaatii sekä kansallisia toimenpiteitä että kansainvälistä yhteistyötä esimerkiksi EU:n tasolla.

Kalakantojen elinvoimaisuuteen vaikuttavat monet tekijät. Kalapolitiikka on kiinteässä yhteydessä myös esimerkiksi ilmastonmuutokseen ja vesistöjen suojeluun. Ilmastonmuutoksen ennustetaan pahentavan osaltaan rehevöitymistä vesistöissä ja rehevöitymistä aiheuttaviin ravinnepäästöihin taas voidaan vaikuttaa ottamalla vesistöjen suojelu huomioon esimerkiksi maa- ja metsätalouden sektoreilla.

Liikakalastus on yksi selkeä syy useiden kalakantojen ahdinkoon. Mielestäni on selvää, että esimerkiksi lohen kalastuskiintiöiden olisi pohjattava Kansainvälisen merentutkimusneuvoston ICES:n tieteelliseen arvioon.

Luxemburgissa tällä viikolla kokoontunut EU:n maatalous- ja kalastusneuvosto päätyi lopulta pitämään lohen kalastuskiintiön Itämerellä edellisten vuosien tasolla. EU komissio esitti aikaisemmin lohen kalastuskiintiön nostoa 105 000 loheen, kun taas ICES on suositellut maksimissaan 65 000 lohen pyytämistä vuosittain. Nykyinen lohen kalastuskiintiö on 91 000 lohta vuosittain. Pienempi kiintiö olisi ollut toivottava, mutta tärkeintä oli estää kiintiön nosto. Samalla onnistuttiin vihdoin saamaan EU-tason ratkaisuja puutua salakalastukseen ja väärinraportointiin, jota on tapahtunut ennen kaikkea Puolan toimesta.

Salakalastus Itämerellä uhkaa erityisesti Itämeren lohta. Salakalastus onkin ollut vahvasti esillä kansainvälisissä keskusteluissa nimenomaan Suomen toimesta. Maanantaina Luxembourgissa EU-maat sopivat toimenpiteistä, joilla salakalastukseen päästään vihdoin puuttumaan. Tämä on erittäin tärkeä edistysaskel lohikantojen elvyttämisessä.

Kansallisessa päätöksenteossa taas tarvittaisiin edistysaskeleita etenkin vaelluskalojen esteiden poistamiseksi joista. Mielestäni sellaisten patojen, joiden energiantuotanto on kokonaisuuden kannalta hyvin pienimuotoista, purkamista tulisi selvittää. Valitettavasti kalatalousvelvoitteita ei ole osoitettu vanhoissa vesitalousluvissa. Tältä osin olisi tarpeen pohtia tarpeellisia muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön.

Kalastusmatkailun potentiaalista on Suomessa vasta vähän laskelmia, mutta alueellisesti sen hyöty voisi olla merkittävästi suurempi, kuin esimerkiksi pienen vesivoimalaitoksen tuoma työllistävä tai taloudellinen vaikutus.

Kalastusmatkailun potentiaali olisikin tärkeä tunnistaa aikaisempaa paremmin. Monissa naapurimaissamme on jo huomattu kalastusmatkailun tuoma hyöty, niin alueellisen talouden ja työllisyyden, kuin ympäristön näkökulmasta. Kalastusmatkailua kehittämällä myös luonto voittaa, sillä kalat kasvavat isommiksi ja niitä on enemmän.

Panostamalla luonnon kannalta parempaan vaihtoehtoon, on saatu myös taloudellista hyötyä nostettua, sillä kalastusmatkailussa tiedetään olevan merkittävää kasvupotentiaalia. Tällä hetkellä olemme muita pohjoismaita jäljessä tuon potentiaalin hyödyntämisessä.

Syksyllä 2017 tein asianomaiselle ministerille kirjallisen kysymyksen kalastusmatkailun potentiaalin hyödyntämisestä ja Suomen vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategian päivittämisestä. Iloitsenkin siitä, että maa- ja metsätalousministeriö päätti nyt heinäkuun lopulla asettaa ohjausryhmän vapaa-ajan kalatalouden kehittämisstrategian päivittäminen –hankkeelle.

Kalastusmatkailun potentiaalin hyödyntäminen tietysti edellyttäisi ensin kalakantojen elvyttämistä kestävälle tasolle. Esimerkiksi Ruotsista on vastikään saatu hyviä kokemuksia kalakantojen elpymisestä, kun kalastussäädöksiä on kiristetty esimerkiksi kalojen alamittaa nostamalla ja vapaa-ajan kalastajien verkkomääriä rajoittamalla. Rajoituksilla on vaikutusta paitsi kalojen määrän kasvuun, myös populaation geneettisiin ominaisuuksiin. Alamittaa nostamalla varmistetaan, että kalat ehtivät sukukypsiksi ennen saaliiksi joutumista. Tällöin muutkin kuin kitukasvuiset yksilöt ehtivät kutea ja vältetään populaation kääpiöityminen.

Nyt lokakuussa hallitus varmisti, että kaupallisten kalastajien osalta kuhan alamittaa nostetaan sovitusti vuoden 2019 alusta alkaen. 2019 voimaan tulevan asetuksen tavoitteena on parantaa Saaristomeren kuhakannan kehitystä, jonka heikkeneminen on ollut meilläkin huolenaihe. Sääntelyn vaikutuksia kuhakannan kehittymiselle tullaan seuraamaan ja siten pyritään varmistamaan kalastuksen kestävän tason saavuttaminen.

Meillä on monia tapoja edistää kestävää kalapolitiikkaa ja teema liittyy läheisesti moneen lakiin ja erilaisiin strategioihin eri ministeriöissä. Keskustelussa kalastuspolitiikasta on väläytelty myös halukkuutta tehdä muutoksia kalastuslakiin. Laki valmisteltiin huolellisesti ministeri Petteri Orpon johdolla juuri viime hallituskaudella ja mielestäni sen avaamiseen ei tällä hetkellä ole valmiuksia.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *