Miten edistän tätä tavoitetta kansanedustajana ja kunnallispoliitikkona?
Lasten harrastusten hinnat ovat kallistuneet jo vuosien ajan. Kustannusten jatkuvan kasvun vaarana on nähty se, että vain hyväosaisilla on mahdollisuus harrastuksiin ja niiden tuomaan hyvinvointiin. Suomalainen harrastajakenttä on jo ennestään polarisoitunutta. On paljon ja monipuolisesti harrastavia, ja toisaalta sellaisia, jotka eivät harrasta mitään. Mahdollisuus harrastukseen on keskeinen hyvinvointitekijä ja harrastusmahdollisuuksien tasapuolisella turvaamisella on tärkeä vaikutus koko väestön hyvinvointiin. Harrastusmahdollisuudet vaikuttavat positiivisesti niin terveyteen kuin yhteisöllisyyteen. Jokainen lapsi ja nuori ansaitsee harrastuksen.
Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen asetti työryhmän etsimään keinoja lasten ja nuorten liikuntaharrastusten kustannusten alentamiseksi ja yhdenvertaisten harrastusmahdollisuuksien turvaamiseksi. Leena Harkimon johtama työryhmä julkaisi raporttinsa kesäkuun lopulla. Työryhmän havaintojen mukaan harrastusten kohonneet kustannukset eivät ole ainoa syy harrastamattomuuteen, mutta erityisesti pienituloisissa perheissä harrastuksen hinta voi muodostua esteeksi.
Työryhmän raportissa harrastusten hintojen nousua kuvataan monitahoiseksi ongelmaksi, joka vaatii ratkaisuja niin julkisilta toimijoilta, lajiliitoilta kuin seuroiltakin. Esimerkiksi kuntia kehotetaan lisäämään maksuttomia liikuntatiloja. Turussakin on syytä myös jatkossa pitää kiinni periaatteesta, jonka mukaan kunnalliset liikuntatilat ovat lapsille ja nuorille maksuttomia. Muiltakin osin kuntien välisiä toimintatapoja tulisi yhtenäistää. Pienituloisimpien perheiden lasten harrastuksia turvataan toimeentulotuilla eri kunnissa eri tavoin. Perusteet on syytä yhdenmukaistaa.
Seurojen ja järjestöjen toimintamahdollisuuksia on tuettava purkamalla tarpeetonta sääntelyä ja säilyttämällä vapaaehtoistyön verottomuus jatkossakin. Tietoisuutta työttömien mahdollisuudesta tehdä vapaaehtoistyötä työttömyysturvaa menettämättä on syytä parantaa, ja samalla lisätä vapaaehtoistyön arvostusta. Vapaaehtoistyö on yksi seurojen toimintamahdollisuuksien kulmakivistä.
Mielestäni yksi erityinen huoli on harrastustarjonnan vaihtoehtojen kaventuminen. Omassa seura- ja liikuntajärjestötyössäni noin viidentoista vuoden ajalta olen suurilta osin keskittynyt harrastemuotoiseen, matalan kynnyksen liikuntaan ja yhdessä tekemiseen. Monessa lajissa muutaman viikkotunnin harrastusta on kuitenkin vaikea löytää, sillä valmennustoiminta herkästi ohjaa yksilöitä kilpaurheiluun, jossa harrastustuntien määrä viikossa on korkea. Tällöin luonnollisesti kustannuksetkin ovat kovemmat. Myös Harkimon työryhmä kannustaa raportissaan seuroja lisäämään harrastemuotoisen liikunnan tarjontaa.
Uskon, että kuntien ja seurojen yhteistyöllä harrastemuotoisen liikunnan tarjontaa voitaisiin laajentaa. Esimerkiksi koulujen tiloissa tapahtuvat, seurojen ohjaamat iltapäivien harrastustunnit parantaisivat monen lapsen mahdollisuutta harrastaa. Mielestäni liikunnalliseen elämäntapaan ohjaaminen onkin luonteva osa kouluissa ja oppilaitoksissa tapahtuvaa kasvatustyötä. Olen pitänyt tätä asiaa pitkään esillä ja olenkin todella iloinen siitä, että Turkuun on vastikään myönnetty 344 000€ Liikkuva koulu -kärkihankkeeseen!
Entisenä liikuntalautakunnan puheenjohtajana olen ylpeä Turussa tekemästämme työstä, sillä Turku kuuluu kuntiin, joissa liikuntamahdollisuuksien näkökulmasta moni asia on hoidettu hyvin. Parantamisen varaa on kuitenkin edelleen. Lasten ja nuorten harrastamisen mahdollisuudet on turvattava jokaiselle. Siten parhaiten edistetään hyvinvointia ja ennaltaehkäistään syrjäytymistä.
Miten edistän tätä tavoitetta yksityishenkilönä?
Haluan antaa tälle aiheelle myös henkilökohtaisemman näkökulman. Koen olevani etuoikeutettu, sillä minulla on ollut pienestä pitäen mahdollisuus harrastaa paljon. Oikeastaan vähän kaikkea, mitä vain olen keksinyt. Voimistelutaustastani olen puhunut useinkin, mutta sen lisäksi olen harrastanut esimerkiksi musiikkia: soittanut pianoa, laulanut kuorossa ja käynyt laulutunneillakin. Tokaluokkalaisena kuuluin ainakin kokkikerhoon, näytelmäkerhoon ja kuvataidekerhoon. Olen kuulunut lukuisiin urheiluseuroihin: lasketellut, pelannut tennistä, golfia ja koripalloa. Käynyt ratsastus- ja tanssitunneilla. Kokeillut monia joogalajeja astangasta ilmajoogaan ja kouluttautunut joogaopeksi asti.
Missään näistä en ole ollut mitenkään erityisen taitava, saati menestynyt. Eikä sillä ole ollut väliä. Harrastamistani ja kokeilujani ei voi oikein sanoa tavoitteelliseksi, vaan olen enemmänkin nauttinut yhdessä tekemisestä ja uuden oppimisesta. Olen saanut harrastusteni kautta valtavan paljon, ja minusta jokaisen lapsen ja nuoren tulisi voida kokea tuo harrastamisen ilo.
Tiedän, että harrastaminen ei ole kaikille samalla tavalla mahdollista. Ajatus maailmasta, jossa harrastukset ovat luksusta, ja jossa osa lapsista ja nuorista jää harrastusten tuomasta ilosta ja hyödystä paitsi, saa minut surulliseksi. Harrastukset antavat mielekästä tekemistä ja ne tarjoavat osallistujille jonkinlaisen yhteisön. Mielestäni harrastuksilla on näin ollen positiivisia vaikutteita yksilön hyvinvointiin, ja siksi harrastuksen turvaaminen jokaiselle lapselle ja nuorelle on tärkeää!
Olen tehnyt hyväntekeväisyyttä koko ikäni. Olen edelleen lukuisten hyväntekeväisyysjärjestöjen jäsen ja säännöllinen lahjoittaja. Joulun alla 2015 tein kuitenkin jotain muuta, kun annoin taloustalkoohengessä viikon palkkani voimistelutiimi Sanix Valensille. Se tuntui konkreettiselta ja hyvältä. Tiedän pienen tukeni menneen muutaman yksilön kannalta tärkeään tarkoitukseen ja tunnen sillä olevan määräänsä enemmän merkitystä.
Tämän kokemuksen myötä olen päättänyt jatkaa tällaisten kohdennettujen lahjoitusten myöntämistä vuosittain. Haluan pieneltä osaltani olla mahdollistamassa sellaisten lasten ja nuorten harrastamisen, jotka olisivat innostuneita ja motivoituneita harrastuksessaan, mutta harrastuskustannukset ovat muodostumassa esteeksi.
Lahjoitan itse joka joulu perustamaani harrastuskassaan viikon palkkani verran. Se ei ole valtavan paljon, mutta sillä voidaan kustantaa esimerkiksi muutaman nuoren kausimaksu urheiluseurassa, lajista toki riippuen. Lisäksi tulen jatkossa pyytämään työhöni suoraan kuulumattomista puhe- ja koulutustilaisuuksista (esimerkiksi yritystilaisuudet) 100 euron puhujapalkkion, jonka ohjaan harrastuskassaan (verot vähennettynä). Ensi viikolla juhlin 30 -vuotispäivääni ja lahjojen sijaan olen pyytänyt vieraitani tekemään halutessaan pienen lahjoituksen tähän lasten ja nuorten harrastuskassaan.
Uskon siihen, että yhteiskuntaa parannetaan demokratian keinoin, mutta myös itse esimerkkinä toimien.
Haluan kannustaa kaikkia jakamaan ympärilleen hyvää omien resurssiensa mukaan. Tänään jos koskaan tarvitsemme sitä.