Viime viikolla osallistuin ympäristövaliokunnan delegaatiossa Itämeriteemaiselle työmatkalle Venäjällä. Kuten nämä reissut aina, oli matka aikataulutettu tiukkaan ja neljän päivän aikana ehdittiin iso joukko tapaamisia ja tutustumisia.

Venäjällä vietetään tänä vuonna ympäristön teemavuotta ja mahdollisista epäluuloista huolimatta se on näkynyt myös konkreettisesti paitsi viestinnässä ja tapahtumissa, myös lainsäädäntötyössä. Hallinnon puolesta teemavuoden painopisteinä ovat jätehuollon varsin kunnianhimoinen uudelleenorganisointi sekä parhaiden teknologioiden käyttöönotto ympäristön- ja ilmaston kannalta keskeisissä toiminnoissa.

Mielenkiintoista on, että ympäristöteema vaikuttaa nousseen julkisen huomion keskiöön nimenomaan valtaapitävien omasta aloitteesta, eikä alhaalta ylöspäin kansalaisten vaatimuksesta. Toisaalta taustalla lienee johdon havahtuminen ympäristöongelmien aiheuttamiin pieniin ja isoihin haasteisiin, joihin halutaan reagoida ennemmin ennemmin kuin sitten kun on liian myöhäistä.

Toisaalta taustalla vaikuttanee myös se, että kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuudet on Venäjällä ajettu varsin ahtaalle. Käytännössä valtaosa vapaasti toimivista ympäristöjärjestöistä on pakotettu rekisteröitymään ”kansainvälisiksi agenteiksi”, mikä hidastaa ja hankaloittaa kaikkea toimintaa. Nuoria houkutellaan näiden toimijoiden sijasta mukaan julkisiin järjestöihin, joiden toimintavapaus lienee rajoitetumpaa. Suomalaisittain ”govermental non-governmental organization” kuulostaakin jo lähtökohtaisesti erikoiselta ajatukselta.

Oman haasteensa Venäjän ympäristövuoteen tuo kansainvälisen rahoituksen rahahanojen ehtyminen pakotepolitiikan seurauksena. Jo käynnissä olleita yhteisprojekteja on viety eteenpäin, mutta uusia projekteja ei käytännössä nyt rahoiteta. 

Jäteasiat ja erityisesti jätevesien puhdistaminen olivat matkamme keskeisiä aiheita. Vierailimme muun muassa vesilaitoksella Pietarissa ja jätevedenpuhdistamolla Kaliningradissa. Laitokset sinänsä ovat varsin moderneja ja niiden puhdistustulokset vaikuttivat ilahduttavan positiivisilta.

Erityisesti jätevesien puhdistamisen osalta on niin Pietarissa kuin Kaliningradissa otettu todella merkittäviä edistysaskeleita. Jätevesien puhdistus on lyhyessä ajassa noussut Pietarissa käytännössä nollasta jopa 98%:iin ja Kaliningradissa vain muutaman vuoden aikana 20 prosentista noin 85 prosenttiin. Kaliningradin puhdistamot ovat vasta pääsemässä vauhtiin, joten luvut paranevat lähivuosina varmasti nopeastikin. Se tullee näkymään Itämeren tilan seurannassa positiivisin uutisiin, kuten Pietarin kohdalla taannoin. 

Ruplan heikko kurssi ja Venäjän talousongelmat ylipäänsä näkyvät jonkin verran sinänsä hyvien ympäristöhankkeiden toteuttamisessa. Kyselin esimerkiksi laitoksissa käytettävistä kemikaaleista, joiden hankinnassa on vaihdettu tutkittuja länsimaisia (suomalaisiakin) kemikaaleja edullisempiin paikallisiin tuotteisiin, joiden kehitystyö ei yllä vielä läheskään samalle tasolle. Taustalla lienee sekä säästösyitä, että Venäjällä kovasti kasvanutta protektionismin aaltoa. 

Itämeren parlamentaarikkokonferenssin rehevöitymisraportoijana ja Helcomin observoijana olin tutustumiskohteissamme luonnollisesti erityisesti kiinnostunut veden puhdistumisesta, eli lähinnä puhdistetun veden fosfori- ja typpipitoisuuksista. Monessa kohteessa ja tapaamisessa korostettiin Venäjän lainsäädännön olevan muiden maiden säätelyä tai esim. Helcom tavoitteita tiukempia. 

Tämä ei valitettavasti varmastikaan ole koko totuus. Tiukka säädäntö ei vielä yksin riitä, vaan vasta toteutus merkitsee. Arvioitavaksi jää, miten tiukkaa, tasapuolista ja totuudenmukaista on esimerkiksi valvonta ja miten vaikkapa edellä mainittu protektionismi vaikuttaa tuloksiin jatkossa.

Paljon positiivista on saatu niin Venäjällä kuin Puolassa aikaiseksi ympäristön hyväksi ja Itämeren tilan parantamiseksi. Erityisesti Pohjoismaidenympäristörahoitusyhtiö NEFCO:n rahoituksella on mahdollistettu monen merkittävän hankkeen hyvä lopputulos. Parhaiten tuntuvat onnistuneen hankkeet, joissa on yhdistetty lainaa ja ns. ”lahjarahaa”. Suomalaistakin rahaa on vuosien saatossa hankkeiden mahdollistamiseksi käytetty, joskin sitä on lähes samoissa määrin myös palautunut kun ratkaisuja ja osaamista on ostettu suomalaisilta yrityksiltä.

Venäjän ympäristöteemavuosi on positiivinen asia monella tavalla ja avaa myös kaupallisia mahdollisuuksia esimerkiksi ympäristöteknologian aloilla, joilla Suomesta löytyy paljon annettavaa. Maailmanpoliittinen tilanne, protektionismin nousu ja pakotepolitiikka tietysti osaltaan vaikuttavat mahdollisuuksiin. Kaikkiaan oikein mielenkiintoinen matka.

Matkaohjelmaamme kuuluivat seuraavat vierailut ja tapaamiset:

Pietari

–        Suomen pääkonsulaatti

–        Vesilaitos Vodokanalin ympäristökasvastuskeskus

–        Leningradin alueen lakiasäätävä kokous

–        Ympäristöjärjestöjen tapaaminen

Kronstadt

–        Bronkan satama

–        Nesteen terminaali

Kaliningrad

–        Jätevedenpuhdistamo

–        Krushkaja kosa -kansallispuisto (UNESCO maailmanperintökohde)

–        Paikallinen duuma

Alkuperäisen ohjelman mukaan meidän oli tarkoitus tutustua myös Krasnyi Borin vaarallisten jätteiden kaatopaikalle, mikä valitettavasti peruuntui.