Valikko 

Blogi

Ei toisteta viime laman virheitä!

Julkaistu 23.1.2015

Poliittisen urani aikana olen puhunut ennaltaehkäisyn merkityksestä ehkä enemmän kuin mistään muusta yksittäisestä aiheesta. Itse asiassa, aihe sai minut ylipäänsä lähtemään politiikkaan. Olin teini-ikäisestä lähtien mukana liikunnan ja urheilun järjestötoiminnassa ja sisuunnuin siitä, miten ennaltaehkäisystä kyllä puhuttiin juhlapuheissa, mutta kauniit puheet näkyivät harvemmin käytännössä. Piti lähteä itse mukaan päätöksentekoon.

Vaikeina taloudellisina aikoina leikkaukset kohdistuvat helpommin ennaltaehkäiseviin palveluihin, sillä asiakkaan oikeus korjaaviin palveluihin on tiukemmin laissa säädetty. Tämä ei ole järkevää, eikä pitkäjänteistä säästämistä. Ennaltaehkäiseviin palveluihin pitäisi panostaa vaikeasta taloustilanteesta huolimatta. Tämä koskee liikuntapalveluja, joiden puolesta olen huutanut pienen ikäni, mutta se koskee myös muita palveluita. Kaikkein suurimmassa mittakaavassa se koskee sosiaalipalveluita ja erityisesti lastensuojelua. Taantumassa huono työllisyystilanne aiheuttaa talouden kiristymistä kotitalouksissa ja erilaisille tukipalveluille on jopa enemmän tarvetta. Siksi se ei ole oikea aika vaikeuttaa matalan kynnyksen palveluihin pääsyä.

90-luvun lamassa lapsiperheiden palveluita jouduttiin leikkaamaan melko rankalla kädellä. Kuten tiedämme, näiden leikkausten vaikutuksia maksamme vielä tänäkin päivänä. Nyt kun talouden ajat ovat jälleen vaikeat, pitäisi pitää mielessä edellisen laman kokemukset. Ei toisteta viime laman virheitä.

 

MEILLÄ EI OLE VARAA KORJAAVIIN PALVELUIHIN

Aina 90-luvun lamasta asti lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet voimakkaasti, eikä loppua näy. Samaan aikaan avohuollon ja matalamman kynnyksen palveluihin käytetyt resurssit ovat pienentyneet.

Sijaishuollon kustannukset ovat kasvaneet koko 2000-luvun ajan, viime vuosina rajusti. Vain muutamassa vuodessa kodin ulkopuolisten sijoitusten kustannukset kasvoivat lähes 200 miljoonalla eurolla! Kustannusten kasvua aiheuttavat lisääntyvät asiakasmäärät, hoidon kallistuminen sekä sijoitusten laitospainotteisuus. Yhden lapsen sijoittaminen laitoshoitoon maksaa lähes 100 000 euroa vuodessa. Lapsen sijoittaminen laitokseen on kymmenen kertaa kalliimpaa kuin avohuolto.

Tottakai on tapauksia, joissa huostaanotto ja sijoitus on välttämätön tapa turvata lapsen paras etu. Monessa tapauksessa viimesijaiset keinot olisivat kuitenkin vältettävissä, kun perhettä tuettaisiin nykyistä paremmin jo varhaisessa vaiheessa. Perheiden omien voimavarojen tukeminen ja kriisien läpi ohjaaminen ennaltaehkäisevillä palveluilla auttaisivat saamaan elämäntilanteen jälleen hallintaan. Perheet, jotka voisivat pärjätä omillaan, ansaitsisivat riittävästi tukea voidakseen tehdä niin. Ennaltaehkäisy on siis myös inhimillisestä näkökulmasta tärkeää. Parempi vaihtoehto lapselle, perheelle ja myös taloudelle.

 

KODEISSA KAIVATAAN APUA ARKEEN

Valtavat ja alati kasvavat lastensuojelukustannukset ovat isolta osalta nykyisen järjestelmämme syytä. Monia sosiaalisia ongelmia (ja isoja kustannuksia!) voitaisiin tutkitusti ennaltaehkäistä paljon pienemmillä kustannuksilla. Kotipalvelu on hyvä esimerkki. Moni on kaivannut vanhoja kunnon kodinhoitajia takaisin sosiaalityön palveluvalikoimaan.

Lapsiperheille tarjottava kotipalvelu on tehokas ja toimiva ennaltaehkäisevän työn muoto. Se ehkäisee ongelmien kasaantumista ja kriisiytymistä. 70-luvulta 90-luvun lamaan asti aktiivisesti toiminnassa ollut kotipalvelu mahdollisti kodinhoitajan tuoman hetkellisen avun kriisin tai uupumuksen kohdanneelle perheelle.

Kotipalvelun tarjonta on parissa vuosikymmenessä romahtanut murto-osaan aikaisemmasta. Vielä 90-luvun alussa noin 50 000 perhettä sai kodinhoitoapua, kun 2010-luvulla enää 9 000 perhettä oli saanut palvelua.

Korvaavana palvelumuotona lapsiperheille on lastensuojelun asiakkaille tarjottu perhetyötä. Eri kunnissa perhetyön käsitteen alla voi olla hyvinkin erilaista toimintaa. Selvää kuitenkin on, että palvelun painopiste on muuttunut kotityössä avustamisesta kohti psykososiaalista tukea.  Keskeisiä työskentelymuotoja ovat perheelle tarjottava keskusteluapu ja esimerkiksi vanhemmuuden arviointi. Kun aikaisemmin kodinhoitaja saattoi hädän hetkellä tulla kotiin auttamaan kriittisissä kodin askareissa, nykyisessä perhetyössä sosiaalityöntekijä saattaa tulla kotikäynnille tarkkailemaan ja arvioimaan. Kummasta lienee enemmän apua raskaassa tilanteessa olevalle perheelle? Ainakin lukujen valossa perinteinen 80-luvun kotipalvelu toimi paremmin. Sen romuttaminen on ollut suuri ja kallis virhe.

Kotipalvelun lisääminen säästäisi pitkällä aikavälillä korjaavien palveluiden kustannuksia merkittävästi. Puhutaan sadoista miljoonista euroista 10-15 vuoden aikajänteellä. Yhden huostaanoton vuotuisella hinnalla voitaisiin tarjota lähes 3 000 tuntia kotipalvelua!

 

UUDESTA SOSIAALIHUOLTOLAISTA PAREMPIA PALVELUITA?

Viime vuonna julkisuuteen nousi tositarinoita lastensuojelun epäkohdista, jotka surullisuudessaan ja järkyttävyydessään hiljensivät koko maan. Perhepalveluiden ja lastensuojelun todettiin aiheellisesti olevan kriisissä. Traagiset tapahtumat ja vilkas julkinen keskustelu pistivät vauhtia päätöksentekoon ja vuoden päätteeksi eduskunta hyväksyikin uuden sosiaalihuoltolain, joka osaltaan vastaa lastensuojelun hätähuutoon. Kotipalvelun järjestämistä koskeva lain 19§ astui voimaan kuluvan vuoden alusta ja muilta osin uusi laki astuu pääosin voimaan 1.4.

Lakimuutoksen vaikutukset lastensuojeluun kuulostavat lupaavilta. Lastensuojelun asiakasmäärien todetaan pienenevän, kun palveluja tarjotaan myös muuta kautta. Uuden lain myötä ehkäiseviä palveluja, kuten perhetyötä ja kotipalvelua on jatkossa mahdollisuus saada ilman lastensuojelun asiakkuutta. Tämä on hyvä ja tärkeä linjaus. Kun lastensuojelun asiakkuutta ei enää tarvita, on kynnys hakeutua palveluiden piiriin matalampi. Moni on aikaisemmin pelännyt leimautumista.

Uusi laki tulee tarpeeseen. Sen tavoitteet ovat oikeita ja myös keinot vastaavat pitkälti aikaisemman lain epäkohtiin. Ongelmaksi nousee raha.  Uuden lain toteuttamiseksi on varattu joitakin miljoonia, mutta on syytä epäillä panostusten riittävyyttä. Jotta uuden lain hyvät tavoitteet toteutuvat, täytyy ennaltaehkäiseviin palveluihin aidosti uskaltaa panostaa kunnolla.

 

VTV:N RAPORTTI ON KARUA LUETTAVAA

Valtiontalouden tarkastusvirasto julkaisi tuloksellisuustarkastuskertomuksen lastensuojelusta kesäkuussa 2012. Tarkastuksen tavoitteena oli selvittää, miten vuonna 2008 voimaan tulleen lastensuojelulain tavoitteet ovat toteutuneet. Tulokset on ajankohtaista nostaa esiin nyt, kun pohditaan jälleen uuden lain mahdollisuuksia vaikuttaa samoihin palveluihin.

Poimin laajasta tarkastuskertomuksesta muutaman keskeisen pointin:

    • Sekä avo- että sijaishuollossa on ollut lapsia, jotka eivät ole saaneet tarvitsemiaan palveluja niiden puuttumisen vuoksi. Muunkin tutkimustiedon perusteella avohuollon palvelut näyttävät varsin riittämättömiltä.
    • Vuoden 2011 alusta voimaan tulleen lastensuojelulain 36 §:n muutoksen oletettiin takaavan sen, että lastensuojelun asiakkaat saavat välttämättömiksi katsotut sosiaalihuollon palvelut. Tarkastushavaintojen perusteella näin ei ole käynyt.
    • Keskeisimmät palvelupuutteet liittyvät perhetyön ja kotipalvelun saatavuuteen.
    • Tutkimusten mukaan lastensuojelun asiakkaana oleville perheille annettu kotipalvelu on korvattu lastensuojelun psykososiaalisella perhetyöllä, vaikka perheet itse kokevat tarvitsevansa enemmän konkreettista apua arkeen, lastenhoitoon ja kodinhoitoon.
    • Vuonna 2008 lähes 60 prosenttia kunnista laiminlöi lapsiperheiden kotipalvelun järjestämisvelvollisuutta
    • Peruspalvelujen kykenemättömyys vastata lasten ja nuorten tarpeisiin lisää lastensuojelun avohuollon kustannuksia.
    • Nuorten tukemisella avohuollossa on suuri taloudellinen merkitys. Oirehtivien nuorten sijaishuolto järjestetään lähes poikkeuksetta kalliissa ostopalvelulaitoksessa. Jos avohuolto epäonnistuu tässä tehtävässä, on riski laitoshoidon kasvulle ja laajemmin nuorten syrjäytymiselle suuri.
    • Kaikissa kunnissa palvelujen saantia rajoittavat lisäksi jonot.
    • Alueelliset erot palvelujen saatavuudessa ovat suuret

Meillä on siis tutkitusti tieto, että suurin osa kunnista ei ole kyennyt järjestämään riittäviä, lain edellyttämiä palveluita aikaisemminkaan. Ei avohuollon, eikä lastensuojelun asiakkaille. Uusi sosiaalihuoltolaki ei sellaisenaan muuta kuntien kykyä ratkaista näitä ongelmia. Jotta painopistettä oikeasti voidaan siirtää ennaltaehkäiseviin palveluihin, täytyy näihin palveluihin myös ohjata riittävästi resursseja. Ei riitä, että tuetaan kuntia uudistamistoimenpiteissä. Rahaa tarvitaan itse palveluihin!

On myös perinpohjaisesti ymmärrettävä ennaltaehkäisevän työn ja avohuollon palveluiden merkitys sosiaalihuollon kustannuskehityksessä, jotta osataan tehdä tarvittavat resursoinnit palveluihin. On kysymys painopisteen siirrosta raskaasta ja kalliista palvelusta kevyempään ja edullisempaan palveluun. Ratkaistaan ongelmia tänään matalalla kynnyksellä, jotta vuoden tai kahden kuluessa kasaantuneet ongelmat eivät johda laitoshoitoon.

Ei siis ole kysymys pysyvän ja ikuisen lisärahoituksen tarpeesta sosiaalihuollon palveluihin, vaan säästöjen saavuttamisesta kestävämmällä ja kevyemmällä, ennaltaehkäisevällä palveluvalikoimalla. Korjaavien palveluiden lisätarpeen syöksykierre on katkaistava. Panostamalla edulliseen, mutta oikea-aikaiseen palveluun voidaan saavuttaa säästöjä sieltä kalliista ja myös inhimillisesti raskaammista korjaavista palveluista.

Meidän pitäisi päästä tilanteeseen, jossa palveluita on mahdollista tarjota lain edellyttämällä tavalla, tarpeen mukaan ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Siksi lisäresurssien aika on nyt. Muutamien vuosien kuluessa panostus ennaltaehkäisyyn maksaa itsensä takaisin. Ilman riittäviä resursseja uusi sosiaalihuoltolaki on vain kaunis ajatus.

 

PS. Ennaltaehkäisevien palveluiden järjestämisessä kolmannen sektorin palveluita tulisi myös hyödyntää nykyistä tehokkaammin.  Se on kuitenkin oman postauksen arvoinen aihe.

 

Lähteitä:

STM: Sosiaalihuoltolaki: http://www.stm.fi/sosiaalihuoltolaki
Hallituksen esitys sosiaalihuoltolaiksi: http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=HE+164/2014&base=erhe&palvelin=www.eduskunta.fi&f=WORD
VTV:n lastensuojelun tarkastuskertomus: http://www.vtv.fi/files/3161/06_2012_lastensuojelu_netti.pdf
THL: Lastensuojelu 2013: http://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/lasten-nuorten-ja-perheiden-sosiaalipalvelut/lastensuojelu
Lastensuojelun keskusliitto & THL: Miten lastensuojelun kustannukset kertyvät?http://www.lskl.fi/files/1518/Miten_lastensuojelun_kustannukset_kertyvat.pdf

 

Edit. Korjattu kirjoitusvirheitä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *