Valikko 

Blogi

6 huomiota ja 5 huolta USA:n vaalituloksesta sekä 4 ajatusta tulevaisuudesta

Julkaistu 9.11.2016

Heräsin tänään neljältä ja loppuaamu menikin USA:n vaalien jännitysnäytelmää seuratessa. Tunnustan auliisti, että lopullinen tulos oli itselleni yllätys vaikka tiukkaa kisaa osasikin ennakoida. Uskoin loppuun asti, että Clinton lopulta voittaa. Olin väärässä. Ensimmäiset tunnelmat olivatkin pettymys, hämmennys ja huoli.

Analyyseja vaalituloksesta on jo esitetty tuhansia ja lisää varmasti nähdään ja kuullaan tulevina aikoina. Tilanne on kaiken kaikkiaan uusi ja tuloksessa riittää paljon ihmeteltävää ja analysoitavaa. Tässä omat hajanaiset huomioni vaalista (EU:n Itämeren alueen strategiaseminaarin tauon aikana kirjattuna).

1. Trumpin voitto herätti
Trumpin voitto oli monelle yllätys, vaikka jälkikäteen katsottuna kaikki merkit tietenkin olivat olemassa jo ennakkoon. Huomionarvoista on, että harvat asiantuntijat tai tutkimuslaitoksen osasivat ennustaa tulosta oikein. Toisaalta tulos oli hyvä herätys siihen, että gallupeja on nykyvaaleissa yhä vaikeampi laatia ja niiden arvioihin yhä epävarmempaa luottaa. Trumpin voitto herätti myös siihen, miten tärkeää on osata katsoa yhteiskuntaa omaa kuplaa laajemmalle.

2. Nuoret olisivat valinneet Clintonin.
Nuoret hävisivät nämä vaalit, jotka valkoinen keskiluokka ratkaisi. Sama oli kesällä Brexit-tuloksessa. USAN:n presidentin vaaleissa alle neljävitosista noin 40% äänesti Trumpia. Alle kolmikymppisistä vieläkin vähemmän. Näissä ikäluokissa Clinton vei voiton selvin luvuin. Sen sijaan yli 45-vuotiaiden äänistä Trump sai yli puolet. Erityisesti nuorten äänestäjien osalta on esillä ollut myös pohdintaa, mikä olisikaan ollut lopputulos jos demokraattien ehdokkaana olisikin ollut Sanders Clintonin sijaan.

4. Naisvihasta huolimatta naisetkin äänestivät Trumpia
Trumpin kannattajajoukon ytimen tiedettiin muodostuvan keski-ikälisistä valkoisista miehistä. Yllättävää olikin se, että keski-ikäisistä ja vanhemmista valkoisista äänestäjistä myös naiset antoivat äänensä Trumpille. Tämä on hämmentävää, sillä Trump esiintyi kampanjansa aikana silmiinpistävän naisvihamielisesti. Hän solvasi naisia, kommentoi naisten kuukautisia ja ulkonäköä (jopa vastaehdokkaansa takapuolta), julkisesti kertoi kokevansa oikeudekseen kouria ja häiritä sekä väittelytilanteissa osoitti ainakin omaan silmääni myös ihan elekielellään selkeää halveksivaa asennetta naispuolista vastaehdokastaan kohtaan. Ilmeisesti vihamielisyys ja epäluottamus Clintonia kohtaan olivat kuitenkin myös naisäänestäjin kohdalla keskeisempi tekijä äänestyspäätöstä tehtäessä.

5. Vaalitavalla oli merkitystä.
Yhdysvalloissa ei itseasiassa käyty vain presidentinvaaleja, vaan kyseessä olivat kaikkiaan 51 erilliset vaalit eri osavaltioissa sekä Washingtonissa. Vaalijärjestelmä on varsin monimutkainen, mikä osaltaan vaikeuttaa tuloksen ennustettavuutta. Vaalitapa on sikälikin erikoinen, että eniten ääniä saanut ei välttämättä voita. Näin on käynyt historiassa ja näin näyttää käyneen myös näissä vaaleissa. Vaikuttaa siltä, että vaikka Clinton lopulta sai enemmän ääniä, voitto meni Trumpille. Kisa oli kaikkiaan äärimmäisen tiukka ja lopputulosta saatiinkin jännittää varsin pitkään. Pieni toivo Clintonin tukijoukoissa löytyi loppumetreille asti. Keskustelua äänestystavasta ja ääntenlaskusta varmasti jatketaan jenkkilässä tästä eteenpäin. Itseänikin on jäänyt mietityttämään FBI:n antamat lausunnot Clintonin sähköposteihin liittyen vielä aivan kampanjan viimeisinä päivinä. Vaikka uutta kerrottavaa ei ollut, syytösten nostamat epäilykset hyödynnettiin onnistuneesti vastapuolella. Tiukassa kisassa tällä saattoi olla ratkaiseva merkitys.

6. Masinoitu vihapuhe hallitsi kampanjoita
Kampanjat olivat tunnetusti erittäin likaisia ja molempien osalta rakentuivat inhottavan pitkälle vastapelurin mustamaalaamiseen. Tämä jenkkikampanjoinnin piirre on jotain, jonka todella en toivo rantautuvan Suomeen. Koen tärkeäksi erilaisten ja ”vastakkaisten” näkemysten kunnioittamisen. Tämä on tietysti sitä vaikeampaa, mitä enemmän ilmassa on valheita ja mielipiteitä faktojen sijaan. Kaikkiaan tämän vaalitaiston osalta surettaa eniten se, että näin iso joukko amerikkalaisia koki kampanjoinnissa käytetyn vihapuheen, seksismiin ja solvaamisen normaalina, jopa toivottavana. Tuleeko rasismista, naisten ja vähemmistöjen solvaamisesta enemmän salonkikelpoista kun sitä on kuukausikaupalla kuultu tulevan presidentin puheissa? Sitä ei pidä sallia. Huomionarvoista on myös, että molempien ehdokkaiden sosiaalisen median kampanjoissa oli myös isosti käytetty masinoitua näkyvyyttä. Kuulin BBC:n lähetyksessä tutkimuksesta, jonka mukaan ehdokkaiden somehypestä suurin osa oli niin sanottujen bottien aikaansaamaa: Trumpin osalta jopa yli 80% ja Clintoninkin yli puolet.

//
Tulos nyt kuitenkin on tämä ja sen kanssa eletään. Vaikutukset eivät varmaankaan ole niin dramaattiset kuin likaisen kampanjan tiimellyksessä on heitelty, mutta paljon kysymyksiä ja epävarmuutta on kiistatta ilmassa. Isot, globaalisti tärkeät teemat huolettavat: Mikä on jatkossa USA:n linja suhteessa ilmastoon, Natoon, vapaakauppaan?

1. Trumpin polittinen linja on kysymysmerkki
Ensinnäkin huolettaa uuden presidentin ennalta-arvaamattomuus. Trump on poliittisesti kokematon, eikä hänen poliittisesta linjastaan siksi ole tietoa. Trumpin äänestäjissä on epäilemättä paljon nykyiseen maailmanmenoon pettyneitä, epäreiluutta kokevia ja muutosta kaipaavia. Heidän viestiään ei selkeästikään voi aliarvioida. Huoli tuntuu olevan niin suuri, että poliittisia näyttöjä tärkeämpää on saada mahdollisimman ravisteleva muutos ja sen myötä ”näpäytys” nykymenolle. Uuden presidentin myötä USA:n poliittista linjaa isommissakaan kansainvälisissä kysymyksissä on aikaisempaa hankalampi arvioida ennakkoon.

2. Onko faktoilla enää väliä?
Kaikkiaan tämänkin kampanjan myötä vahvistuu huoli siitä, missä määrin poliittisessa päätöksenteossa hyödynnetään tutkittua tietoa ja faktoja. Populismin valtaannousua on ympäri maailman siivittänyt tieteen korvaaminen mielipiteillä. Trumpin kohdalla ilmiö kärjistyi siihen, että ehdokas saattoi turvautua selkeisiin valheisiin kerta toisensa jälkeen – ja siitä vielä palkittiin suosion kasvulla.

3. Miten käy ilmastopolitiikan?
Itseäni näin vaaleja seuraavana päivänä (kun Marrakechissa vielä parhaillaan on ilmastokokouskin käynnissä) on mietityttänyt erityisesti tulevan hallinnon suhtautuminen ilmastonmuutokseen. Pariisin historiallinen ilmastosopimus ja sen nopea ratifiointi ovat antaneet toivoa kansainvälisestä, kunnianhimoisesta ilmastopolitiikasta. On hurjaa ajatella, että USA:a johtaa jatkossa presidentti, joka on kampanjassaan kyseenalaistanut koko ilmastonmuutoksen. Ilmastopolitiikalle tulee jatkossa kohdistaa yhä vahvempaa painetta.

4. Ulkopoliittiset linjamuutokset vaikuttavat Suomeen
Kiristyvässä poliittisessa ilmapiirissä myös ulko- ja turvallisuuspoliittiset näkökulmat mietityttävät. Suomessa on vuosikaudet puhuttu Nato-optiosta. Trumpin valinnalla on hyvinkin merkitystä tähän mantraan. Huolta lisää vielä se, miten positiivisesti itänaapurimme Venäjän presidentti Putin on Trumpin valintaan suhtautunut, monen mielestä myötävaikuttanutkin.

5. Vaikeutuuko kaupankäynti?
Trump on suhtautunut torjuvasti vapaakauppasopimuksiin ja ylipäänsäkin kansainväliseen kauppaan. Hän on puhunut patrioottisesti amerikkalaisesta työstä, rajojen sulkemisesta ja eri yhteyksissä myös muurien rakentamisesta. Kiinnostavaa nähdä, minkälaista elinkeinopoliittista linjaa vaalivoittaja lähtee nyt todellisuudessa vetämään suhteessa niin vientiin kuin tuontiin. Globalisaation hyötyjen on koettu jakautuvan epäoikeudenmukaisesti ja Trumpinkin voiton takana on paljon perinteisten elinkeinojen myötä työpaikkansa menettäneitä ja kansainvälisen maailman menoon pettyneitä. Niitä työpaikkoja tuskin saadaan takaisin, mutta yhteisesti varmaan voidaan sopia että maailman laajentumisen ja kansainvälistymisen hyödyt tulisi saada myös kommunikoitua niin, että syrjään jääneetkin kokisivat saavansa isommassa kuvassa hyötyä.

//

Nyt kun vaalitulos on selvillä ja tunnustettu, pitää seuraavaksi tietenkin katsoa eteenpäin. Maailmassa on selkeästi muutoksen aika meneillään ja sen muutoksen ennakointi käy koko ajan vain vaikeammaksi. Mitä seuraavaksi tapahtuu?

1. Arki koittaa populisteillekin.
Selvää on, ettei Trump lopulta kykene pitämään populistisia lupauksiaan. Valta, vastuu ja politiikan kuluttava arki varmasti tylsyttävät terävimmän kärjen räväköistä heitoista. Muuria tuskin aletaan hetimmiten rakentaa eikä kaikkia muslimeita olla ihan heti karkottamassa. Hyvä myös muistaa, että USA:ssakaan presidentti ei (onneksi) sentään ole yksinvaltias. Nopean ja radikaalin muutoksen odottajille politiikan hidas tempo ja koukeroiset kompromissiratkaisut tuovat varmasti pettymyksiä. Näin on käynyt muualla maailmassa, myös Suomessa.

2. Seuraavaksi kiinnostavat henkilövalinnat.
Republikaanit saivat vaaleissa värisuoran, mutta ovat hajaannuksessa. Republikaanit pitävät valtaa jatkossa valkoisen talon lisäksi myös senaatissa ja edustajainhuoneessa. Samalla puolue on eittämättä kriisissä. Trumpin ehdokkuus jakoi porukkaa ja moni keskeinen toimija on kokonaan irtisanoutunut Trumpin kampanjasta ja hänen poliittisista viesteistään. Koska presidentti ei toimi yksin, mielenkiinto kohdistuukin nyt siihen keitä keskeisille paikoille nimitetään. Ja niitä paikkojahan jenkkijärjestelmässä riittää. Trump on enemmän showmies kuin poliitikko. Ei ole juurikaan tietoa miten hyvin hän on kykenevä omaksumaan monimutkaisia kokonaisuuksia, perehtymään valtavaan määrään tietoa ja muodostamaan niiden perusteella keskeisiä näkemyksiä, varsinkaan valtavan paineen alaisena. Avustajilla ja taustajoukoilla on aina iso merkitys, mutta nyt tuntuu että erityisen suuri. Toivoa sopii, että Trump arvostaa nimityksiä tehdessään kokemusta ja asiantuntijuutta. Ja että osaavat ja näkemykselliset tekijät paitsi kelpaavat presidentille, myös ovat käytettävissä tehtäviin.

3. EU:n merkitys kasvaa.
Meidän tulevaisuuteen katsovien, liberaalia, avointa ja kansainvälistä politiikkaa ajavien toivo suuntautuu yhä vahvemmin kohti Euroopan Unionia. Parhaassa tapauksessa uudenlainen poliittinen tilanne jopa tuo Eurooppaa yhteen. Nähtäväksi kuitenkin jää, mitä kaikkea pinnan alla kytee. Seuraavaksi saa jännittää kansanäänestystä Italiassa. Yhtä kaikki selvää on, että Suomen kannalta EU:n merkitys vain kasvaa ja yhä tärkeämpää on selväsanaisesti asemoitua osaksi Pohjoismaita ja Eurooppaa. Työtä yhtenäisen ja toimivan Euroopan eteen tarvitaan entistä enemmän.

4. Tasa-arvon puolustajia tarvitaan yhä enemmän
Heti aamulla ensimmäiset tunnelmat olivat epäuskoisia, mutta nyt fiilis on jo lähinnä sisuuntunut. Täytyy entistä tarmokkaammin edistää toisten kunnioittamista, tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta, suvaitsevaisuutta, ympäristöarvoja ja ylipäänsä kestävää politiikkaa. Näyttää siltä, että Suomessa monia vihapuheen valta ja koventuneet asenteet hirvittävät. Nyt onkin hyvä hetki pohtia, miten itse voisi aktivoitua. Järjestelmämme kun perustuu edustukselliseen demokratiaan ja jotkut sitä valtaa aina käyttävät, jotkut niitä päätöksiä tekevät. Siihen keitä nämä päättäjät ovat, voi parhaiten vaikuttaa lähtemällä itse mukaan. Tulevaisuus tarvitsee tekijöitä. Ympäristö ja inhimillisyys tarvitsevat puolustajia. Kunnallisvaalit tulevat ihan pian.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *